Tribulation - The Children of the Night (2015)

CD Mediabox 19,99€ / EMP.fi

Äärimetallin ja muiden lisukkeiden hämmentäminen erinäisiksi crossover-tyyleiksi on monesti tuottanut mielenkiintoisia lopputuloksia. Ruotsalainen vuonna 2004 perustettu Tribulation julkaisi tänä vuonna kolmannen levynsä Children of the Night, jota jollain sivustolla väitettiin death metalin ja heavy metalin sekoitukseksi. Kieltämättä mielikuvat perinteisen heavyn ja raa'asn dödön ristisiitoksesta heittelehtivät Entombedin ja Motörheadin tai Cannibal Corpsen ja Iron Maidenin välillä, eivätkä nuo vaikutteet keskenään ehkä olisi olleet kovinkaan toimiva, saatikka houkutteleva yhdistelmä. Näin ainakin luulisi.

Tribulation ei kuitenkaan antanut vastausta kutkuttavaan kysymykseen, eikä vaikutteita ollut yhdeltäkään mainitulta yhtyeeltä. Sen sijaan Children of the Night on jonkinlainen sekoitus black metalia ja goottirokkia, jossa 80-luvun black metal-Bathory kohtaa Solstáfirin rouhean soundin, The Curen ja vanhan Anatheman herkkyyden. Sävyjä on myös vanhasta psykedeellisestä ja progressiivisesta rokista, joka toimii hyvänä lisämausteena raskaampaan soitantaan ja kauniisiin sekä hypnoottisiin melodioihin.

Levyn ensimmäiset kappaleet ovat vauhdikkampaa poljentoa. Strange Gateway Beckons, Melancholia ja In the Dreams of the Dead iskevät heti tajuntaan ja selkärankaan. Yksinkertaisella reseptillä tehtyjä melodisia, mutta kuitenkin raskaammalla soinnilla potkivia kappaleita, joissa on tarttumapintaa vaikka kuinka. Psykedellisempi tavara tulee esiin esimerkiksi kappaleessa Winds ja instrumentaalisessa Själaflyktissa. Jälkimmäinen on yksi levyn upeimpia tunnelmakuvia, vaikka vokalisaatio olisi siihenkin sopinut mainiosti.

Levyn toinen puolisko on tunnelmaltaan hivenen alkua hämärämpi. The Motherhood of God on vauhdikas, mutta sen atmosfäärinen ja synkkä kitaramelodia tekee tehtävänsä. Parhaimmistoon nouseva Strains of Horror sisältää myös paljon kelmeitä ja koukuttavia kitaramelodioita. Opethin kevyemmät progehämärtelyt käyvät mielessä Holy Libationsin maittavassa introssa. Viimeiset hetket ovat selkäpiitä karmivia. Maalaileva instrumentaali Cauda Pavonis toimii upeana johdantona levyn päättävään huikeaan ja lähes doomahtavaan Music From The Otheriin. 

Children of the Night on erikoinen levy. Se yhdistää monenlaisia vaikutteita, ollen kuitenkin melko tasainen näkemys eri tyylilajien välimaastosta. Levyllä on mittaa melkein tunnin verran, mutta yllätykseksi näin suoraviivainen levy kantaa alusta loppuun kunnialla. Heikkoa hetkeä ei levyltä löydy. Tribulation on onnistunut kehittämään oman tyylinsä, jossa on sopivassa mittasuhteessa raskaampaa metallia ja kevyempää tunnelmarokkia. Children of the Night on mielenkiintoa herättävä hämäriä tunnelmia ruotiva black rock levy, joka kestää kuuntelua ja tämän albumin pariin tullaan palaamaan varmasti vuosienkin päästä.

4/5

CD Mediabox 19,99€ / EMP.fi

Elder - Lore (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi

Kiinnostukseni stoner rockia kohtaan heräsi reilut kymmenen vuotta sitten, kun tutustuin ensimmäistä kertaa Queens of the Stone Ageen ja edelleenkin mielestäni parhaaseen levytykseensä Songs for the Deafiin (2002). Genre ei kuitenkaan vielä sen suuremmin vetänyt mukaansa, kunnes muutama vuosi sitten satuin kuulemaan Kyussia ja heti perään muutamaa muuta psykedeellisempää sorakitarabändiä. Vaikka en stonerin suurkuluttaja olekaan, niin silti vastaan tullessaan useampi stoner-kiekko herättää mielenkiintoa. Vuonna 2006 perustettu Elder julkaisi tänä vuonna kolmannen täyspitkän albuminsa Lore. Lyhyestä otsikostaan huolimatta tarjolla on noin tunnin mittainen sukellus soramonttuun.

Elder soittaa stoneria rokilla ja metallilla sekä doomilla höystettynä. Ja mikäs sen hienompaa kuin näillä aineksilla koottu kellon ympärys, joka sisältää vain viisi keskimäärin 12-minuuttista eeposta. Lähtökohtaisestikin mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättävä paketti kansikuvaansa myöten. Mutta entäpä sisältö?

Eipä ole albumin ensimmäisissä hetkissä moittimista. Kevyemmällä soundilla tiluteltu Compendiumin avaava kitaramelodia on kuin aikamatka 60-70-lukujen psykedeelliseen ja progressiiviseen rockiin. Metallisoundi sen sijaan muistuttaa jonkun verran Kyussia ja Mastodonia. Vokalisti-kitaristi-synisti Nicholas DiSalvon lauluääni myös on kovasti samantyylinen kuin jälkimmäisenä mainitun Brann Dailorilla.

Levyllä on paljon kekseliäitä riffejä ja niiden vastapainoksi on aseteltu kevyitä ja puhtaita kitarasoitantoja. Legendin alku esimerkiksi on tunnelmallinen kuin mikä. Toisenlaisessa kontekstissa tätä voisi lähestyä post-rockina ja mainittujen yhtyeiden lisäksi hiipivissä melodiakuluissa on jotain samaa kuin jo lopettaneella post-metal yhtye Isisillä. Progressiivisimpia mielikuvia tarjoilee levyn vartin kestoinen nimikkokappale, johon on saatu todella upeita yksityiskohtaisia väliosioita. Kappaleen puolen välin ulvermainen synamaalailu on todella veretseisauttavaa materiaalia. Vaikka soitto on pääosin raskasta kuin lyijy, on tunnelma silti melko rauhallinen. Siinä on toki myös synkät, tai paremminkin hämärät puolensa. Jouhevalla riffittelyllä etenevä Deadweight on yksi levyn niin sanotusti vauhdikkaimmista otoksista. Päätöskappale Spirit At Aphelionin pariminuuttinen intro on kauneinta mitä Lorella on tarjota. Eikä siinä paljoa progeriffit ja stonerpörinät jälkeen jää. Tunnelmallinen lopetus albumille.

Joistain vaikutteista huolimatta Elderin yhteneväisyydet muutamaan yhtyeeseen jäävät vain kosmeettisiksi seikoiksi. Sisältö sen sijaan on täydellisesti hallussa ja kokonaisuus on alusta loppuun kova kuin graniitti. Enkä näe mitään syytä, miksei Lore voisi olla tulevaisuuden stoner-klassikko. Kaikki albumin elementit on sulautettu yhdeksi tiiviiksi, mutta massiiviseksi albumikokonaisuudeksi, jonka kaikki osat ja yksityiskohdat tukevat sitä. Loren parissa vietetty ensimmäinen tunti tuntui menevän tuhrankin nopeasti, joten kyllä sen parissa menee kevyesti useampikin. Lyhyesti sanottuna Lore on parasta stoneria pitkään aikaan.

4,5/5

CD 15,99€ / EMP.fi

Forte Ruin - Forte Ruin EP (2015)

Lahtelainen melodista death metalia soittava Forte Ruin perustettiin vuonna 2012. Viime vuonna miehistönvaihdosten myötä vaihtui myös yhtyeen nimi nykyiseen muotoonsa ja pimeän talven tuloksena syntyi ensimmäinen EP, jolle ei suotta nimeä keksitty.

Bändissä vaikuttaa yhteensä kuusi jäsentä, joista peräti puolet edustavat Aaltosen perikuntaa: Saku sekä Samu kitaroissa ja taustavokaaleissa, Jere rummuissa. Veljeskokoonpanoista onkin melko hyviä kokemuksia aina Anathemasta Mattiin ja Teppoon, ja voisi kuvitella sen olevan yksi peruste ja tae tiiviille bändisoitolle. Kolmen biisin EP tuntuukin olevan nimenomaan tiivis ja tiukka näyte siitä, mitä tuleman pitää.

Ensimmäisenä korville paiskataan musiikkivideonkin poikinut Alienated Humanity, jossa on kuultavissa kotimaisen sekä länsinaapurin melodeathin kaikuja vajaaseen neljään minuuttiin tiivistettynä. Murinavokalisaatiota, puhtaalla laululla koristeltua kertosäettä ja tiukkaa kitarariffittelyä. Toimivaa materiaalia tarjoilee myös industrial metalin tapaan nivusiin potkiva 45 Days. Levyn viimeinen ja pisin kappale, lähes kuuden minuutin eeppinen Enter The Masquerade on ehdottomasti juuri sitä antia, mitä toivoisi jatkossakin kuulevan reilumminkin. Tunnelmaa riittää vaikka muille jakaa ja lopun pianomaalailu on pirun upea.

Forte Ruinin minilevy ei maailmaani mullistanut, mutta kieltämättä sellainen tunne tuli, että debyyttialbumin ilmestyessä saattaa musiikillinen maailmankuva järkkyä. Ainakin vähäsen. Soitto pelaa erittäin hienosti yksiin ja rumpuja lukuunottamatta kotikutoisesti äänitetty albumi kuulostaa kypsältä noukittavaksi. Soundi on sen verran muhkea ja täyteen ahdettu, ettei sitä edes kotikammarissa tuotetuksi uskoisi. Biiseissä on jonkun verran vaihtelua, mutta pääosin kokonaisuus on suhteellisen tasainen. Tasokas sellainen kuitenkin. Kyllä tämä pistää odottamaan sitä ensimmäistä kokopitkää julkaisua innolla.

3,5/5

Unleashed - Dawn of the Nine (2015)

CD 16,99€ / EMP.fi

Doomia ja viikinkimetallia yhdistelevää Ereb Altoria arvostellessa tuli todettua, että viikinkimetalli on lähestulkoon aina ollut sidoksissa black metaliin. Death metalia ja pohjoista estetiikkaa on yhdistetty muun muassa Thyrfingin ja Amon Amarthin toimesta, mutta samoista skandinaavisista tunnelmakuvista on örissyt jo vuonna 1989 perustettu Unleashed. Erikoista kyllä, kaikki edellämainitut ovat ruotsalaisia. Kenties ensimmäinen viikinkideath-yhtye Unleashed julkaisi tänä vuonna kahdennentoista albuminsa Dawn of the Nine.

Kolmevarttinen albumi ja sen kymmenen kappaletta ovat melko suoraviivaista kamaa, joissa viikinkiestetiikka näkyy ja kuuluu lähinnä lyriikkapuolella ja muutamana satunnaisena puhtaana kitaraosiona. Niistä tuleekin kovasti mieleen Bathoryn klassikot. Muilta osin musiikki on puhdasta deathia, joka vyöryy päälle kuin laivallinen tai kaksi täynnä vihaisia viikinkejä.

Levyn ensimmäiset kappaleet A New Day Will Rise ja They Came To Die esittelevät jouhevaa ja vauhdikasta kitararunttausta. Barbaarista raivoa löytyy, mutta Defenders of Midgardin hitaammanpuoleinen riffittely se vasta iskeekin luihin ja ytimiin täydellä teholla. Täysin päinvastaisesti Where Is Your God Now? lisää vauhtia reilusti vieraillen vähän mustemmankin metallin tontilla, muistuttaen etäisesti Thyrfingin viimeisimpiä julkaisuja.

Tasaisen hyvää kappalemateriaalia riittää runsaasti. Levyn loppupuolella kuitenkin koetaan levyn huippuhetkiä. Celtic Frost / Triptykon-tyylisellä bassomadalluksella starttaava Land of the Thousand Lakes on mitä upein oodi kotimaallemme. Hitaammalla tempolla kulkee myös nimikkokappale, jossa vauhti tosiaan tuo mieleen muutaman doom metal-yhtyeen. Ja puolen vauhdikkaampi osio toimii todella maittavana vastavärinä hitaalle maalailulle. Viimeisenä kuullaan hillityn eeppinen ja melodinen Welcome The Son of Thor!, jonka jälkeen uusintakierros maittaa mitä pikimmiten.

Dawn of the Ninesta huomaa kyllä, että yhtye on toiminut samalla kokoonpanolla jo kaksikymmentä vuotta ilman pienintäkään väsymyksen merkkiä. Kokonainen kolme varttia sisältää raskasta ja jykevää soitantaa, josta ei juuri jää moitittavaa. Mitä viikinkipuoleen tulee, eiväthän nämä death metal -yhtyeet saavuta aivan samaa eeppisyyttä, mitä mustempaa metallia takovat veljensä. Joka tapauksessa Dawn of the Nine on todella upea death metal-kokonaisuus, joka on alusta loppuun täyttä pohjolan ruostumatonta rautaa.

4/5

CD 16,99€ / EMP.fi