sunnuntai 2. elokuuta 2015

Elder - Lore (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi
Kiinnostukseni stoner rockia kohtaan heräsi reilut kymmenen vuotta sitten, kun tutustuin ensimmäistä kertaa Queens of the Stone Ageen ja edelleenkin mielestäni parhaaseen levytykseensä Songs for the Deafiin (2002). Genre ei kuitenkaan vielä sen suuremmin vetänyt mukaansa, kunnes muutama vuosi sitten satuin kuulemaan Kyussia ja heti perään muutamaa muuta psykedeellisempää sorakitarabändiä. Vaikka en stonerin suurkuluttaja olekaan, niin silti vastaan tullessaan useampi stoner-kiekko herättää mielenkiintoa. Vuonna 2006 perustettu Elder julkaisi tänä vuonna kolmannen täyspitkän albuminsa Lore. Lyhyestä otsikostaan huolimatta tarjolla on noin tunnin mittainen sukellus soramonttuun.

Elder soittaa stoneria rokilla ja metallilla sekä doomilla höystettynä. Ja mikäs sen hienompaa kuin näillä aineksilla koottu kellon ympärys, joka sisältää vain viisi keskimäärin 12-minuuttista eeposta. Lähtökohtaisestikin mielenkiintoinen ja uteliaisuutta herättävä paketti kansikuvaansa myöten. Mutta entäpä sisältö?

Eipä ole albumin ensimmäisissä hetkissä moittimista. Kevyemmällä soundilla tiluteltu Compendiumin avaava kitaramelodia on kuin aikamatka 60-70-lukujen psykedeelliseen ja progressiiviseen rockiin. Metallisoundi sen sijaan muistuttaa jonkun verran Kyussia ja Mastodonia. Vokalisti-kitaristi-synisti Nicholas DiSalvon lauluääni myös on kovasti samantyylinen kuin jälkimmäisenä mainitun Brann Dailorilla.

Levyllä on paljon kekseliäitä riffejä ja niiden vastapainoksi on aseteltu kevyitä ja puhtaita kitarasoitantoja. Legendin alku esimerkiksi on tunnelmallinen kuin mikä. Toisenlaisessa kontekstissa tätä voisi lähestyä post-rockina ja mainittujen yhtyeiden lisäksi hiipivissä melodiakuluissa on jotain samaa kuin jo lopettaneella post-metal yhtye Isisillä. Progressiivisimpia mielikuvia tarjoilee levyn vartin kestoinen nimikkokappale, johon on saatu todella upeita yksityiskohtaisia väliosioita. Kappaleen puolen välin ulvermainen synamaalailu on todella veretseisauttavaa materiaalia. Vaikka soitto on pääosin raskasta kuin lyijy, on tunnelma silti melko rauhallinen. Siinä on toki myös synkät, tai paremminkin hämärät puolensa. Jouhevalla riffittelyllä etenevä Deadweight on yksi levyn niin sanotusti vauhdikkaimmista otoksista. Päätöskappale Spirit At Aphelionin pariminuuttinen intro on kauneinta mitä Lorella on tarjota. Eikä siinä paljoa progeriffit ja stonerpörinät jälkeen jää. Tunnelmallinen lopetus albumille.

Joistain vaikutteista huolimatta Elderin yhteneväisyydet muutamaan yhtyeeseen jäävät vain kosmeettisiksi seikoiksi. Sisältö sen sijaan on täydellisesti hallussa ja kokonaisuus on alusta loppuun kova kuin graniitti. Enkä näe mitään syytä, miksei Lore voisi olla tulevaisuuden stoner-klassikko. Kaikki albumin elementit on sulautettu yhdeksi tiiviiksi, mutta massiiviseksi albumikokonaisuudeksi, jonka kaikki osat ja yksityiskohdat tukevat sitä. Loren parissa vietetty ensimmäinen tunti tuntui menevän tuhrankin nopeasti, joten kyllä sen parissa menee kevyesti useampikin. Lyhyesti sanottuna Lore on parasta stoneria pitkään aikaan.

4,5/5