sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Owler - Soil (2016)

Oulussa reilut pari vuotta sitten aloittanut synkistelyryhmä Owler yllätti debyytti-EP:llä nimeltään Waves. Yhtyeen tyylistä löytyi Swallow the Sunin ja Katatonian tapaista raskasta soundia ja melankolisuutta yhdistettynä muun muassa ISISin kaltaiseen post-metal-jumitteluun. Jälkimmäisen ollessa tietenkin se hallitsevin ja mielenkiintoisin kuriositeetti.

Vastikään julkaistu kakkosminilevy Soil jatkaa puolitoista vuotta sitte julkaistun esikoisen viitoittamalla valaisemattomalla metsäpolilla. Pääosassa on jälleen kerran herkemmän tunnelmoinnin ja raskaamman murjonnan välinen kontrasti tyyliin Katatonia, Swallow the Sun, Anathema ja tällä kertaa myös Throes of Dawn

Levyn aloittavat vähemmän yllättävästi haikeaa fiilistä levittävät Storm ja Amend, jotka ovat melkolailla perinteisiä death/doom genrestä ammennettuja teoksia. Throes of Dawnin paria edellistä albumia ja Katatonian Great Cold Distancen riffejä sekoittava Stardust vie tunnelman uudelle tasolle. Progesävyjäkin rupeaa hiljalleen heijastumaan taustalta ja levyn kelmein ja kenties tehokkain kappale on niin soundiltaan kuin tunnelmaltaan raskassävytteinen Lost. Löytyypä biisin puolessa välissä pieni Opethiin löyhästi viittaava progehämyilykin. Noin puolituntisen tunnelmasession päättää kiitettävästi laahaava Exile.

Vaikka soundipuolella ollaankin menty hiukan tukevampaan suuntaan ja Owlerin ote on hioutunut tasaisen varmemmaksi, niin tavallaan omanlaisensa yllätysmomentti jää tästä uupumaan. Se on kuitenkin pieni sivuseikka siihen nähden, että yhtye vakuuttaa ja vaikuttaa edelleen vähemmän postmetallisella tyylilläänkin. Tunnelma on se joka ratkaisee, ja sitä kyllä riittää siinä missä muillakin kuin saman genrelokeron edustajilla. Kyllä sitä täysilaidallista debyyttiä odotellaan nyt jo kieli pitkänä.

4/5

perjantai 23. joulukuuta 2016

Myrkur - Mausoleum (2016)

Yhtälailla niin vihattu kuin rakastettukin yhden naisen black metal -orkesteri Myrkur julkaisi reilu vuosi sitten syksyllä kauniin ja mosaiikkimaisen debyyttialbuminsa nimeltä M. Raikkaita pohjoismaisia tunturituulahduksia tarjonnut levy suinkaan ollut mikään lajityyppinsä uudistaja, mutta palautti voimakkaasti mieleen 90-luvun puolen välin tunnelmallisimmat black metal -eepokset. Näihin lukeutuu tietysti muun muassa Satyriconin alkutuotanto, Darkthronen vanhat, Ancientin pari ensimmäistä ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Ulverin huikea esikoislevy Bergtatt ja luonnonläheisyyttä huokuva Kveldssanger.

Uuden näkökulman Myrkurin toistaiseksi suppeaan tuotantoon tarjoaa Oslossa Emanuel Vigelandin Mausoleumissa sikäläisen tyttökuoron kanssa livenä taltioitu akustinen livelevy Mausoleum. Levyä ei kuitenkaan helposti miellä varsinkaan tavanomaiseksi livealbumiksi, kun yleisön läsnäolo on loppua lukuunottamatta häivytetty kuulumattomiin.




Se minkä akustinen esitys tuo parhaiten esille Myrkurin vanhoista kappaleista, on nimen omaan tunnelma. Black metalin karkeus kitarasirkkeleineen ja rääkynävokaaleihin on riisuttu, ja jäljelle jää pohjoismaista folk-musiikkia huokuva kaunis maisema. Pääosassa ovat heleästi soivat piano sekä kitara ja Amalie Bruunin kaunis ääni tulkintoineen, joita taustakuoro tietysti tukee näppärästi.





Vanhat kappaleet on sovitettu uuteen muottiin liki täydellisesti. Vaikka levyn suht tasaisesta annista on vaikea nostaa yhtä tiettyä teosta jalustalle, muutama sovitus pätee hieman paremmin. Yksi omista suosikeistani M-levyllä oi Jeg Er Guden, I Er Tjenerne, eikä akustinenkaan versio siitä juuri jää jälkeen. Samoin toimii myös edellisen albumin hitti Onde Born. Muut maininnan arvoiset ovat enemmän kitaran varaan nojaavat ja hyvinkin Kveldssangermaiset Den Lille Pigens Död, Frosne Vind ja Dybt I Skoven. Kirsikkana kakun päällä kuullaan todella seisauttava cover Bathoryn upeasta Song To Hall Up Highista.

Siinä missä Myrkurin debyytti oli ikään kuin kunnianosoitus 90-luvun puolivälin norjalaiselle black metalille, Mausoleum seuraa enemmän Ulverin käänteikästä linjausta ja tekee suoranaisesti Kveldssangerit. Siinä täydellisesti onnistuen. Tämä on paljon sanottu, mutta tämän paremmin ei vanhalle norskibläkille juuri voisi tehdä kunniaa. Toivotaan siis, että Myrkur julkaisee uutta vuonojen maata ihastelevaa materiaaliansa hyvin pian.

4,5/5


maanantai 19. joulukuuta 2016

Alase - On Jatkettava (2016)

Kun into musiikin tekemiseen on kyllin kova, se ei katso maantieteellisiä rajoitteita. Tällä perusperiaatteella toimii myös eri puolilta Suomea koostuva synkistelymetalliprojekti Alase. Lisäksi yhtye luottaa, ainakin toistaiseksi, perinteisen levyformaatin sijaan yksittäisten biisien julkaisemiseen ja vieläpä jokainen kappale eri vokalistilla. 

Viimeksi kuulimme Alasesta syyskuussa, kun kappale nimeltään Kidukset julkaistui vierailevana äänenä Swallow the Sunin Mikko Kotamäki. Ja se oli parasta Alasea tähän saakka. Doomahtava, synkeä ja erittäin syvälle sisuksiin kouraissut kappale sai seuraajan viime kuussa kappaleesta On Jatkettava, jonka korinavokaaleissa kuullaan nykyisellään Inhossa vaikuttava Ari Nieminen. Herran aikaisempiin saavutuksiin kuuluu ulosanti Whorionissa, Dauntlessissa ja Hanging Gardenissa. Puhtaista laulannoista vastaa myös ensinnämainitussa vaikuttava Ville Saloranta.

Sävyltään ja tunnelmaltaan On jatkettava jatkaa yhtyeen pohjoismaisen, melankolisen deathin ja doomin viitoittamaa linjaa. Tällä kertaa tahti on vain hieman aikaisempaa ripeämpää ja ulosanti hivenen verran äkäisempää. Jo ihan vaihtelunkin vuoksi tämä toinenkin, raskaampi ääripää on hyvin mieluisaa kuunneltavaa. Jos Alase päättää koota näistä kappaleistaan jonkinlaisen täyslaidallisen albumin, näyttäisi olevan selvää, että yleisen tasokkuuden ja laadun lisäksi myös vaihtelua se tulee sisältämään. Lyhyenä yhteenvetona tätä kappaletta voisi luonnehtia Katatonian ja Ghost Brigaden, miksei Mokomankin, välimuotoa edustavaksi synkistelymetalliksi. Ja taas seuraavaa kappaletta odotellessa.

4/5

 

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Marianas Rest - Horror Vacui (2016)

Nimensä puolesta Marianas Rest voisi kuulostaa hyvinkin joltain indie rock-yhtyeeltä. Sen sijaan tämä kotkalainen kuusikko edustaa melodisen death metalin mustanpuhuvaa rintamaa. Vuonna 2013 perustettu yhtye julkaisi esikoisdemonsa pari vuotta sitten ja ihan virallinen debyytti Horror Vacui julkistui lokakuun lopulla. Erityisen huomion levykäinen vie hyvinkin tummanpuhuvalla ja vaikuttavalla kansitaiteella, joka jo ennen ensimmäistä kuuntelua virittää sopivan hämäriin tunnelmiin.

Taustalla kuohuvat aallot ja radioviesti maalailevat maisemaa puolen minuutin verran melankolisen aloituskappaleen introna. The Millennialists osoittaa heti ensimmäisten sointujensa aikana mistä aineksista yhtye on tehty - kovasti Insomniumilta haiskahtavaa keskitempoista melodista death metalia doom metalin laahaavilla elementeillä varustettuna. Tokihan jo heti seuraava teos Nadir heijastelee melodisen suomideathin lisäksi voimakkaita sävyjä länsinaapurin sekä deathista, doomista että blackista muistuttaen paikoitellen esimerkiksi Hypocrisya tai Draconiania.

Vastaavanlaista synkistelyä ovat monet muutkin jo useaan otteeseen harrastaneet, mutta ainakin raskaan junttauksen ja kevyiden fiilistelyosuuksian vaihtelu on naitettu tällä levyllä kohtuullisen taidokkaasti. Atmosfäärisen doomahtavat Chokehold, For The Heartless ja päätösraita Vestigial ovat kaikessa pimeydessään ja herkkyydessään Swallow The Sunin tunnelmia lähenteleviä synkistelyeepoksia. Omiksi suosikeiksini levyltä massiivisempien teosten lomasta nousevat kuitenkin mielenkiintoisella tavalla atmospheric blackia, doomia ja deathia naittavat Place of Nothing, Hurts Like Hell ja A Lonely Place To Die.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan reilun 50 minuutin järkälemäinen Horror Vacui on todella vaikuttava ja vakuuttava albumi. Vaikka uutta tämä yhtye ei ole genrerajojensa sisässä lähtenyt etsimään, Marianas Rest hoitaa hommansa niin tyylikkäästi omaan kotiin, että monet saman tyylisuunnan edustajat jäävät reilusti jälkeen. Jos Insomniumit, Swallow the Sunit, Draconianit ja vastaavat tapaavat soida kotonasi, tässä on oiva lisuke melankolisen deathin ja doomin kokoelmiin. Loistava debyytti ja jatkoa odotellaan innolla.

4/5