sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Dödheimsgard - A Umbra Omega

CD (Digipak) 15,99€ / EMP.fi
Jos joku yhtye ei pidä turhaa kiirettä levyjulkaisujen kanssa niin se on Dödheimsgard. Edellisestä levystä Supervillain Outcast on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta ja 666 internationalista peräti kuusitoista. Seuraava levy näkee päivänvalon todennäköisesti vuonna 2023. Mutta sitä ennen paneudutaan hetkeksi tähän kauan odotettuun A Umbra Omegaksi nimettyyn albumiin. 

Jos ei ole tämän kahdeksan vuoden tauon aikana ehtinyt lukemaan yhtyeen kuulumisia, ainakin perustajajäsen Aldrahnin comeback vokaaliosastolle (sekä kitaranvarteen) käy selville kahden ensimmäisen minuutin aikana, kun noin puolitoista minuuttisen johdannon jälkeen netissäkin jo ennakkoon jaettu Aphelion Void tärähtää soimaan. Supervillainilla ärissyt Kvohst (Code, Hexvessel) ei aivan täyttänyt Aldrahnin sulaa hulluutta hipovia sfäärejä vaikka ihan kelvollinen korvike olikin.

Edellinen levy oli viidentoista, hieman lyhyemmän kappaleen kokonaisuus, joka rönsyili suuntaan ja toiseen, eikä oikein tarjonnut tarttumapintaa. Sounditkin olivat melko päällekäyvät. A Umbra Omega sen sijaan vyöryy päälle "vain" kuuden kappaleen voimin. Introa lukuunottamatta kappaleet ovat noin 11-15 minuuttisia järkäleitä, joissa riittää pureskelemista ja nieleskelemistä joksikin aikaa. Ensivaikutelma teoksista antaa viitteitä 666 Internationalin suuntaan, mutta jonkinlaisia yhtäläisyyksiä on myös avant-garde black metalin jonkinlaiseen kantaisään Ved Buens Endeen ja sen ainoaksi jääneeseen täyspitkään Written In Watersiin (1995). Tuossa yhtyeessä vaikuttivatkin kitaristi Vicotnic sekä 666 Internationalin aikoihin rumpuja soittanut Czral.

A Umbra Omega on helvetillisen pitkistä kappaleistaan huolimatta melko helposti omaksuttava kokonaisuus. Tarjolla on koukuttavia, miltei jazzahtavia bassokuvioita, piano- ja jopa torvisoitantoa, elektronista taustoitusta sekä DHGn tyyliin perinteistä black metal kitarointia. Raskaamman osaston ja kevyeiden, jopa melodisiksi äityvien kohtausten kontrasti toimii erinomaisesti. Tunnelma on parhaimmillaan hämyinen ja psykedeellinen, hyvin hallittu kaoottinen äänimaisema. Levy tarjoaa paljon yksityiskohtia ja koukkuja joista lienee iloa hyvin hyvin pitkään.

Vajaan 70 minuutin jälkeen ei voi kuin ihmetellä, miten Dödheimsgard on saanut viilattua äärimmäisen taidemetallinsa näin täydelliseksi kokonaisuudeksi. Ehkäpä kahdeksan vuoden odottaminen tuotti tulosta. Vähemmän taiteellisen Satanic Art (1998) -minilevyn jälkeen A Umbra Omega on ensimmäinen tasaisen varma tuotos vailla minkäänlaista notkahdusta tai väliinputoavaa levyn täytteeksi jäävää kappaletta. Sanoisin, että tässä on selkeästi Dödheimsgardin paras albumi, josta ei oikeastaan puutu kuin se muiden kappaleiden yläpuolelle selkeästi asettuva Shiva-Interfere.

4,5/5
CD (Digipak) 15,99€ / EMP.fi


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Nightwish - Endless Forms Most Beautiful (2015)

CD 18,99€ / EMP.fi
Nightwishin uutta levyä on jälleen odotettu laulajanvaihdoksen aiheuttaman kohinan saattelemana. Myös yhtyeen pitkäaikainen rumpali Jukka Nevalainen jäi lepolomalle henkilökohtaisista syistä. Tuuraajana kapuloiden varressa toimii Wintersunista tuttu rumpuvelho Kai Hahto. Lisäksi kahdella edellisellä levyllä sessiomuusikkona toiminut englantilainen säkkipillisti Troy Donockley virallistettiin yhtyeen täysipäiseksi jäseneksi. Riveissä on tapahtunut muutoksia, mutta miten on musiikin laita.

Levyn avausraita Shudder Before Beautiful tykittää tuttua Nightwishiä raskaiden kitaroiden sekä orkestraatioiden jylistessä. Kappaleessa on kohta joka kuulostaa melkein liiaksikin Dark Chest of Wondersia. Samasta teoksesta on myös lainailtu riffi Yours Is An Empty Hope -kappaleeseen. Ghost Love Scoren kaltainenkin melodia kierrätetään. Tuttua meininkiä on siis tarjolla. Levy kuulostaakin kovasti Oncelta ja Dark Passion Playlta. Etäisesti jopa Amorphiksen Skyforgerilta.

Siinä missä Imaginaerum oli kunnianhimoinen harppaus särmikkäämpään ja monipuolisempaan suuntaan, Endless Forms luottaa enemmän tuttuun ja turvalliseen tavaraan. Turhaa riskinottoa ei juuri näy eikä kuulu, paitsi ehkä noin 24 minuuttisessa päätösraidassa The Greatest Show on Earthissa. Myös ensimmäinen singlelohkaisu Elan on melko tavallinen teos edelliseen, mahtavaan ja mahtipontiseen Storytimeen verrattuna.

Raskaasta kritiikistäni huolimatta levyllä jokin on tehty aiempaa paremmin. Levyn tasaisuus on sen niin sanottu ongelma mutta myös vahvuus. Yhtyeen yhteishenki tuntuu toimivan paremmin ja levyllä ei varsinaista notkahdusta kuulla, kuten esimerkiksi parilla edellisellä levyllä. Hyväksi voi levyä luonnehtia siinä mielessä, että tältä levyltä melkein mikä tahansa kappale olisi toiminut edustavasti singlenä. Lisäksi Troy Donockleyn tuottamat folk-soitannat ovat vain ja ainoastaan plussaa. Folkkia onkin asteen verran enemmän kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan Endless Forms Most Beautiful on tukeva ja kaunis sinfoninen metallilevy, joka kierrättää tuttua sinfonia-orkesterivetoista Nightwishia kuten parhaiten taitaa.

Lopuksi vielä uudesta laulajasta, Floor Jansenista, muutama sananen. Vaikka mitään mullistavaa äänihuulia repivää suoritusta ei kuullakaan, ainakaan vielä tällä levyllä, on pakko sanoa, että tässä on se Nightwishin laulaja. Sopii kuin silinteri Roope Ankan päähän. Seuraavaa levyä odotellessa ja toivon mukaan samalla laulajalla.


4/5
 

Arcturus - The Arcturian Sign

Arcturuksen tuleva viides albumi on viimein saanut julkaisupäivänsä. Ennakkomaistiaisena tarjoiltava The Arcturian Sign antaa suuret odotukset upeasti nimetylle (Arcturian) levylle.  Black metal vaihettakin on hiukan nostettu vanhan Arcturuksen suuntaan. Tyylillisesti kappale sijoittuu tiukasti kahden edellisen levyn väliin niin saundiensa kuin sävellyksensä puolesta. Vortex hoitaa vokalisaationsa huomattavan paljon tehokkaammin kuin Sideshow Symphoniesilla, melkeinpä yhtä upeasti kuin esimerkiksi vieraillessaan Garmin aikana kappaleessa Chaos Path. The Arcturian Sign on arcturusmaisen kosminen biisi näiltä avaruuspiraateilta ja se todella nostaa veden kielelle tulevaa albumia odotellessa. Eihän siinä mennytkään kuin vain kymmenen vuotta.

4,5/5.




torstai 26. maaliskuuta 2015

Nightwish - Elan

 
Nightwishin uutta levyä on odotettu enemmän ja vähemmän laulajanvaihdoksen takia. Varsin mainion Imaginaerumin jälkeen odotukset uutta levyä kohtaan ovat nousseet suhteellisen korkealle. Vaikka Anette Olzon olikin melko hyvä laulaja ja onnistui nostamaan tasoaan huimasti Dark Passion Playn hieman laimeasta esityksestään, uusi laulaja, Floor Jansen, lupaili jo ensimmäisillä liveotoksillaan jotain aivan huikeaa. Jansen ikäänkuin yhdistää molempien edellisten laulajien parhaat puolet. Olisiko tässä yhtyeen paras laulaja ikinä? Maistiaiseksi tulevasta "Endless Forms Most Beautiful" levystä siivutettiin Elan-single, joka tuntuu jostain syystä pieneltä pettymykseltä. Melodia kuulostaa niin vanhalta Nightwishilta kuin myös Amorphiksen mainiolta Skyforger-levyltä. Tasaisen paksu Nightwish-tuotos ei oikein säväytä suuntaan eikä toiseen, eikä esittele uuden vokalistin kykyjä parhaimmillaan. Huono tämä ei ole ollenkaan, mutta ei myöskään tarjoa mitään sellaista, mitä yhtye ei olisi ennen tehnyt ja paremmin.
3/5

Murska-arviot / Rubble reviews

Murska-arviot maistelee, pureskelee, nieleskelee, arvostelee ja arvioi sekä uusia että vanhoja levyjä/kappaleita raskaamman rockin sisä- ja ulkopuolelta.

Rubble reviews metal music, albums and songs.