Overview Effect - Fault Lines (2016)

https://overvieweffectband.bandcamp.com/

Australialainen Overview Effect ihastutti noin vuosi takaperin ensimmäisellä olohuoneessa äänitetyllä ja omin käsin tuotetulla demojulkaisullaan. Noin kolmen vartin kokonaisuus Tundra esitteli Anatheman ja Pink Floydin tyylistä hillittyä, mutta sitäkin tunnelmallisempaa progerokkia metalli- ja post-rock-vivahteilla. Nyt on vuorossa debyyttikokopitkä Fault Lines.

Uuden albumin kansitaide on edeltävän julkaisun tavoin houkutteleva. Sitä on myös itse sisältö. Tyylillisesti on menty syvemmälle post-rockin tai -metalin syövereihin ja etenkin lyhyemmissä kappaleissa on voimakkaampaa elektronista ambienssia kuin aikaisemmin. Äärimmäinen vaihtelu biisien kestoissa, tai paremminkin välisoittojen ja normiteosten vaihtelu, kävi tutuksi jo Tundrallakin, mutta tunnelman puolesta ero lyhyiden ja mammuttimaisten kappaleiden välillä on minimaalinen. Välisoitot toimivat nyt vieläkin hienommin siltoina biisien välillä.

Ensimmäisenä soi pariminuuttinen tunnelmanluoja Factori Paradiso, josta lähdetään ruotimaan vaatimattomat 17 minuuttia ja rapiat kestävää Somniaa. Pakko sanoa, että esitys on paljon voimakkaampi ja varmempi kuin vuosi sitten, vaikka silloinkaan en moittimista juuri keksinyt. Laulajatar Felicia Tassonen vokalisoinnit istuvat musiikkiin täydellisesti ja vastapainona on demoa enemmän murinaa ja eteerisen post-progen kontrastiksi rankempaa death-soundia.

Välisoittona toimiva A Young Boy in the Age of Technological Enlightenment muistuttaa kovasti Ulverin soundimaailmaa ja tarkemmin ottaen sama voimakas äänimaailma seuraa mukana jokaisessa kappaleessa. Levyn lyhyin niin sanotusti normaalikappale, eli laulua sisältävä teos, Purify, iskee suoraan ytimiin hypnoottisen kauniilla melodioillaan ja Felician herkällä tulkinnalla. Seethe tarjoilee neliminuuttiset ulverit ennen levyn kohokohtaa, eli yli puolen tunnin mittaista nimikkoraitaa. Vaihtelua löytyy kevyen leijailemisen ja doommaisen raskaiden kitarajumitteluiden välillä. Post-metal-soundeista voi paikoitellen tulla jopa jenkkibändi Isis mieleen. Levyn päättää mielenkiintoisella ambientkohinalla varustettu Journey of Edwaldo.

Siitä ei jää epäilystäkään, etteikö yhtye olisi kehittynyt musiikillisesti tyylikkäästä ensijulkaisustaan vieläkin syvemmille vesille. Myös tuotannollisesti on menty suuria harppauksia eteenpäin niin soundiensa kuin vokalistien suoritusten kanssa. Fault Lines tarjoilee 70 minuuttia rauhallista, mutta synkeää tunnelmointia. Vaikka suoranaista hittiä levyltä ei voi nimetäkään, niin yhtyeen tyyliin ei oikeastaan kuulu yksittäiset täsmäiskut, vaan vangitseva ja tunnelmallinen kokonaisuus. Sekin on tällä kertaa hiotumpi ja harkitumpi kuin edeltävällä kokonaisuudella. Overview Effect on selvä malliesimerkki Australian progetarjonnasta Ne Obliviscarisin, Arcanen ja Karnivoolin ohella.

Levyn voi käydä lataamassa/ostamassa kokonaisuudessaan yhtyeen BandCamp-sivuilta tai kuunnella alta olevasta Youtube-linkistä.

4,5/5

Grill - Grill EP (2015)

Australialainen teknistä deathia suoltava Grill on ollut koossa jo vuodesta 2006, mutta ensimmäistä ep-julkaisua maltettiin odottaa viime vuoden loppuun asti. Yhtyeen nimeä kantava lyhytkokonaisuus julkaistiin nimittäin marraskuun alussa.

Grillin musiikki kumpuaa jostain brutaalin deathin sekä thrashin ja jazzin ja funkin välimaastosta. Se onkin huomattavissa äärettömän vauhdikkaasta kitarakuvioinnista ja pörisevästä soundista. Taitavasta, tai ainakin nopeasta soitannasta huolimatta neljän biisin kokonaisuus alkaa suhteellisen tönköllä meiningillä. Progehtavia koukeroita on läiskitty ikään kuin näön vuoksi armottaman piiskaamisen lomaan. Biisien nimien Alien Abortion ja Anal Leprosy perusteella voi tuskin sen kummempia odottaakaan kuin brutaalia grillausta.

Levyn todellinen taitekohta koittaa kolmannen biisin alkaessa. Neljäminuuttisten örinöintien perään yli kuusiminuuttinen Deformed on aidosti mielenkiintoinen proge-elementtien ja thrash-riffien sävyttämä kappale. Vaikka ulkoasu on kenties hieman hiomaton, voisi tuon tyyppisillä kappaleilla saada aikaan jo ihan kelvollisen kokonaisuuden. Melkein yhtä pitkä päätöskappale Mutilated Witches Kunt jatkaa laadukkaammalla linjauksella ja vierailee progedödörässin lisäksi kelmeiden syntikkasoundiensa kanssa black metalin synkeällä tontilla.

Grill on vähän kuin Napalm Deathia väkinäisillä proge/djent-tyylityksillä. Soittotaito on yhtyeellä kohdillaan, mutta parhaimmillaankin kappaleet tuntuvat väkisin puristetuilta. Ensimmäiset kaksi kappaletta jäävät armottomasti laadukkaamman ja monipuolisemman loppupuoliskon varjoon. Jälkimmäinen biisikaksikko olisi ollut pelkästään noin pisteen verran paremman arvosanan arvoisia, mutta kokonaisuus on se joka valitettavasti ratkaisee. Toivottavasti jatkossa kuullaan jotain Deformedin kaltaista hienoutta ja niitäkin hiotaan ytimekkäämpään muotoon. Koko levy kuunneltavissa alla olevasta youtube-linkistä.

2,5/5

Midnight Odyssey - Shards of Silver Fade (2015)

Australialainen yhden miehen ambient/black metal-orkesteri Midnight Odyssey on kahdeksan vuoden olemassaolonsa aikana ehtinyt julkaisemaan pari demoa, muutaman splitin sekä kaksi täyspitkää albumia. Debyytti Funerals From The Astral Sphere julkaistiin neljä vuotta sitten. Tänä vuonna julkaistu toinen albumi Shards of Silver Fade sisältää edeltäjänsä tavoin kahdeksan kappaletta, mutta on kestoltaan tuplasti pidempi. Niinpä julkaisu on kahden cd-levyn kestoinen matka talviselle tähtitaivahalle.

Tupla-albumilla on kestoa lähes kaksi ja puoli tuntia. Myös kappaleet ovat varsinaisia järkäleitä, joissa riittää kestoa aina 14 ja 22 minuutin välillä. Pisin eepos From A Frozen Wasteland avaa paketin miellyttävän rauhallisella syntetisoinnin ja puhtaan laulannan keskinäisellä tunnelmoinnilla. Eetteripitoisista maisemoinneista tulee mieleen Dargaard, vanha Mortiis, miksei myös Enigman rauhallisemmat teokset tai Vangeliksen elokuvateemat. Ensimmäiset sirkkelikitarat soivat noin seitsemän minuutin kohdalla ja varsinainen black metal-soitto alkaa hieman ennen viittätoista minuuttia. Atmospheric black-osasto muistuttaa soundeiltaan ja tyyliltäänkin enimmäkseen Summoningia, mutta toisaalta melodioissa saattaa olla samoja kosmisia sävyjä ja kuin Limbonic Artilla konsanaan. Satyriconin esikoislevyäkään en voi olla vertaamatta tähän.

Ensimmäinen kappale esittelee melko kattavasti sen, mitä kokonaisuudelta on odotettavissa. Runsain mitoin kosketinvetoista tunnelmaa, hämmästyttävän paljon puhtaasti laulettuja osioita sekä erinomaisia black metal-soitantoja. Kontrasteja löytyy seesteisten tunnelmaosuuksien ja rosoisten metallisoitantojen välillä vaikka millä mitalla. Yksinkertaisiin melodiakulkuihin ja toistoihin perustuva kappalemateriaali pitää otteessaan nimenomaan kylmäävän hienojen vaihtelevuuksiensa ansiosta. Mahtavalle avausbiisille tuovat jatkoa seuraavat Hunter of the Celestial Sea tai Son of Phoebus, vaikka eivät aivan samalle eeppisyyden tasolle pääsekään. Asleep is the Fire sekä Starlight Oblivion käyvät jo lähellä synkillä ja raskailla tunnelmoinneillaan. Levyn ehdottomiin kohokohtiin kuuluu vangitseva ja lähes hypnoottinen Darker Skies Once Radiant, jonka laulumelodioissa on tämän lajityypin klassikkoaineksia. Viimeisenä soiva, tunnelmaltaan levyn synkimpiin lukeutuva nimikkobiisi on loistava päätös tälle pitkäksi venähtäneelle todellisuuspaolle.

Shards of Silver Fade on melko massiivinen pala purtavaksi, mutta sen tunnelmat nielevät helposti mukaansa kokonaiseksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Kauneutta, talvisen kolkkoa, kylmää ja kosmista atmosfääriä löytyy niin runsaasti, että ajan kulun saattaa kevyesti unohtaa. Multi-instrumentalisti Dis Pater on onnistunut luomaan voimakkaan kokonaisuuden, joka ei onnekseen kaadu omaan massiivisuuteensa. Valittamista siitä ei siis löydy. Tutuista elementeistä on kasattu oman kuuloinen tunnelmallinen spektaakkeli, jonka nautiskeleminen helmikuisen järven jään kimaltelevassa pakkaslumessa yötaivasta katsellen kuulostaa mitä mieluisammalta talviaktiviteetilta. Jos atmospheric black metal ollenkaan kiinnostaa, niin Midnight Odyssey on ehdottomasti tutkimisen arvoinen projekti.

4/5

Overview Effect - Tundra EP (2015)

Sain käsiini australialaisen progerokkiyhtye Overview Effectin esikois-EP:n. Australiahan on viime aikoina noussut ryminällä progerockin ja metallin kärkikastiin muun muassa Karnivoolin, Arcanen ja Ne Obliviscariksen myötä. Siinäkin on jo hyvä syy, tai kolme, tutustua tähän yhtyeeseen.

Levyn introna toimii lyhyt instrumentaali Untitled 1, jonka jälkeen päästään varsinaiseen asiaan. 15-minuuttinen Inertia esittelee herkkää naislaululla koristeltua hämyisää progetunnelmointia. Pääosin rauhallinen äänimaisemointi saa puolenvälin jälkeen vastakaikua raskaammista kitaroinneista. Tyylillisesti liikutaan jossain Anatheman ja Pink Floydin välimaastossa Porcupine Treeta unohtamatta.

Untitled 2 tuo hieman kokeellisempaa aspektia levylle ambientmaisen instrumentaation muodossa. Kappale on erittäin hienoa vaihtelua ja silti erinomaisesti kokonaisuuteen sopivaa materiaalia. Lyhyenä välisoittona ennen viimeistä kappaletta toimii jälleen otsikoimattomaksi nimetty Untitled 3 joka toimii hyvänä johdantona vajaan 16 minuutin finaaliin, itse nimikkokappaleeseen Tundraan. Kappaleessa on Inertian kanssa samantyyppinen kappalerakenne: aluksi kevyttä ja tunnelmallista, sitten raskaampia kitarakuvioita jne. Tundra on kuitenkin piirun verran voimakkaampi tunnelmaltaan.

Tundra on kokonaisuutena varsin herkullista maisteltavaa. Levy on myös äänitetty jossain kotistudiossa ahtaissa tiloissa, mikä tuntuu materiaalin ja tuotannon tason nähden uskomattomalta. Myöskin naislaulanta tuo eriäväisyyttä muihin genren vastaaviin yhtyeisiin. Ihmettelen suunnattomasti, jos tästä yhtyeestä ei kuulla vähän enemmänkin esikoislevyn myötä. Tundra on sen verran toimiva kokonaisuus, että jos tästä vielä soundi paranee ja kappalemateriaali monipuolistuu ja voimistuu, on tässä kelvollinen yhtye yllämainittujen joukkoon.

4/5