Genrekuvaus pitää osapuilleen paikkansa. Aluksi levyn raskaimman biisin Buried Aliven vauhdikkaista kitaraleadeista ja raskaista riffeistä tulee mieleen vaikkapa Children of Bodom sekä Bullet For My Valentine ja muut vastaavat metalcorebändit, mutta mukana on samankaltaista sekopäisyyttä kuin Dir En Greylla. Soitossa kaikuu melodinen death metal ja metalcore, mutta taustalla on myös industrial-vaikutteita. Aloitusbiisi tykittää suhteellisen täysillä, mutta sen jälkeisetkään kappaleet eivät kylmäksi jätä. Vielä reilummalla kädellä industrialia metalliin sekoitettava ralli The Fire (We Start) aloittaa eepeen varsinaisen metalcoreosuuden. Koreilla pianopätkillä ja mehukkaalla kertosäkeellä varustettu Lay Down Forever on tyylipuhdasta sitä itseään ja varsin universaali ulkoasu voisi olla jopa potentiaalinen (radio)hitti. Kappale on edukseen erottuvan aloitusraidan lisäksi levyn ehdottomimman tarttuvaa antia. Sitä on myös levyn viimeisenä soiva Reach, vaikka aivan yhtä tarttuvaan kertosäerallatteluun biisi ei taivukaan.
Noin vartin mittainen lyhäri on hyvinkin salonkikelpoista metallisoitantaa. Varsinaisia vikoja ei levyltä löydy, mutta omaleimaisempaa otetta voisi toki kaivata mukaan jos jonkun verran. Tuotantopuoli sen sijaan on kunnossa ja rujon soitannan lisäksi taustalla avautuu vivahteikas äänimaisema industrial-elementteineen. Koneelliset soitannat tuovatkin lisäväriä aggressiivisen deathin sekaiseen metallirunttaukseen ja popahtaviin kertosäelauluihin örinävokalisaation ja puhtaan laulun vaihtelun lisäksi. Esikoisjulkaisuksi tämä on melko ammattimaisen kuuloinen paketti, joka pistää odottelemaan sitä ensimmäistä kokopitkää. Lyhyesti sanottuna tyylikäs pelinavaus.
3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti