Dö - Tuho (2016)

Stonerin röyhkeää groovea ja doomin painostavaa raskautta yhteenpunova Dö kylvää tuhoa pian julkaistavalla debyyttialbumilla nimeltä Tuho. Kaksi EP-kiekkoa ennen tätä julkaissut metallitrio lupailee esikoisellaan kokonaisuutta, joka on isompi kuin osiensa summa ja ahdistavaa tunnelmaa, joka sopii tämän päivän uutisotsikoiden soundtrackiksi.

Kuuden biisin kokonaisuus käynnistyy laahaavalla tuomiojulistuksella ja riffijumittelulla Born Under Black Wings. Tunnelma on totta vie painostava, kiitos alavireisen kitarasoundin ja vokalisti(-kitaristi) Deaf Hankin raa'an ärjynnän. Seuraavana soiva hirven lailla svengaava vauhtiralli Everblast II (The Aftermath) lienee levyn parhaimmasta päästä. Tarttuvat riffijunttaukset sisältävät doomia ja groovea aina vanhan kunnon Black Sabbathin ja sludgejyrä Mastodonin väliltä. Toki Reverend Bizarrekin on ihan kelvollinen vertailukohde.

Vaikka kokonaisuudesta luvattiin korutonta paahtoa, kevyempääkin soundia on tarjolla. Ex Oblivionen tunnelmallinen intro on kuin Kingston Wallia ja Kyussia keskenään sekoitettuna. Raskaamman poljennon ohella biisistä löytyy melodisempaakin vivahdetta ja muidenkin kappaleiden tavoin todella herkullista kitarasooloilua. Vaikka albumi onkin nimetty suomeksi, on pääkielenä siitäkin huolimatta lontoo. Mukaan on kuitenkin mahdutettu yksi suomalaisittain karjuttu doomiveisu Kylmä. Puhtaalla kitaralla sekä laululla varustettu parin minuutin nuotiolaulusynkistely Hail The Fire on tunnelmallinen kuin mikä ja sopii ehdottomasti raskaamman paahtamisen väliin mitä erinomaisimmin. Levyn päättää paritoistaminuuttinen eepos Forsaken Be Thy Name, joka oikeastaan nivoo yhteen albumin parhaimmat puoliskot lyijynraskaasta runttaamisesta tunnelmalliseen ja melodiseen finaalihuipentumaansa asti. 

Vaikka Tuho enimmäkseen summaakin varsin tuttuja stoner/doom-elementtejä kuulostaen jos jonkun verran yllä mainituilta yhtyeiltä, on yhtye kuitenkin saanut omittua vaikutteet omanlaisekseen raskaaksi massaksi. Albumilta löytyy luvattua groovea ja painostavuutta ja nyanssit ja kontrastitkin on hyvin hallussa. En pitäisi mahdottomana, että tästä yhtyeestä muovautuu vielä parin levyn jälkeen merkittävä vanhakantaisen tuomiometallin nimi, varsinkin kun debyyttikiekko on näin varmaa ja iskevää kamaa. Jos doom ja stoner yhtään innostavat, kannattaa painaa nimi Dö mieleen.

4/5