Minsk - The Crash and the Draw (2015)

CD 16,99 € / EMP.fi

Vuonna 2002 perustettu yhdysvaltalainen atmospheric sludge/post-metal-yhtye Minsk julkaisi tänä vuonna neljännen täyspitkän albuminsa The Crash and the Draw. Edellisestä albumista With Echoes in the Movement of Stone ehtikin kulumaan jo kuusi vuotta aikaa. Onneksi Minsk tarjoilee odotuksen päätteeksi cd-formaatin fyysisiä rajoitteita hipovat 75 minuuttia uutta materiaalia.

Massiivinen paketti avataan massiivisella kappaleella. Levyn pisin kappale To the Initiate kellottaa reilut 12 ja puoli minuuttia ja imaisee sinä aikana mukaansa Minskin rosoisen tunnelmallisiin sielunmaisemiin. Äärilaitoja murjotaan toden teolla: löytyy kosmista syntikkamaalailua, soraisia kitarariffejä, hidasta laahausta, nopeatempoista tykitystä, puhdasta laulua ja murinavokalisaatiota. Siinä on kontrasteja ja sävyjä kuin halkileikatussa graniitissa ikään. Samaan taipuu myös seuraava Within and Without, johon on ahdettu todella upeita riffityksiä ja suorastaan hypnoottinen tunnelma. Tunnelma paranee entisestään neljäksi kappaleeksi jaetussa yli 20-minuuttisessa, lähes progressiivisessa teoksessa Onward Procession.

Raskaiden sorakitarointien välissä on erittäin suotavaa kuulla puhtaasti soivia ääniä. Viiden minuutin hengähdystauon tarjoaa maalaileva instrumentaali Conjunction, joka osoittaa ambientpuolenkin onnistuvan yhtyeeltä. Kauniimmissa sävyissä edetään The Way is Throughissakin, josta siirrytään maittavaan kolmeminuuttiseen tribaalipaukutteluun. Vaiherikkaan levyn tässä vaiheessa loistava To The Garish Remembrance of Failure ei enää pääse yllättämään, mutta levyn päätöskappale, kauniin psykedeellinen tunnelmointi When the Walls Fell on yllättävästi kivenkovan kokonaisuuden lujinta antia ja omalla tavallaan vetää maton jalkojen alta. Sitä voi todellakin kutsua loppuhuipennukseksi.

The Crash and the Draw on samaan aikaan sekä raskas että rauhallinen kokonaisuus. Sorainen kitarasoundi ja ilmava tausta-atmosfääri pelaavat hyvin yhteen. Kokonaisuus on alusta loppuun asti vaihtelevaa, mutta kuitenkin seuraa tiukasti määriteltyä punaista lankaa. Levyn voi ottaa vastaan joko yksittäisinä kappaleina tai sitten tunnelmallisena ja miltei hypnoottisena viisivarttisena tajunnanvirtana. Niin tai näin, se on kuitenkin selvää, että Minsk iski tajuntaani yhden vuoden mielenkiintoisimmista ja parhaimmista kokonaisuuksista.

4,5/5

CD 16,99€ / EMP.fi

Enya - Echoes in the Rain (Dark Sky Island, 2015)

Eithne Patricia Ní Bhraonáin, tuttavallisemmin Enya, on menestynein irlantilainen naisartisti. Lähes kolmekymmenvuotisella urallaan new agea ja kelttiläistä musiikkia yhdistelevä Enya on julkaissut jo yhdeksän kokopitkää albumia ja vieraillut muun muassa Taru Sormusten Herrasta-soundtrackilla.

Enyan levytystahti on pysynyt nimikkodebyytista alkaen melko tasaisena, mutta edellisestä albumista And Winter Came... on ehtinyt kulumaan jo seitsemän vuotta. Kymmenes albumi Dark Sky Island julkaistaan marraskuun 20. päivä. Levyn ensimmäinen näytekappale Echoes in the Rain antanee jonkinlaista suuntaa tulevalle ja se suunta on hyvin tuttua ja turvallista Enyaa. Yksinkertaiselle sointukierrolle ja tarttuvalle kertosäehokemalle perustuva Echoes in the Rain kulkee erinomaisen Orinoco Flown jalanjäljissä niin melodian kuin soundiensa perusteella, vaikka kyseisestä kappaleesta on kulunut jo 27 vuotta. Ei tämä tarjoa mitään uutta, mutta Enyan omaperäinen tyyli puree edelleenkin. Ainakin näin yksittäisen kappaleen muodossa.

3,5/5 

Avant Garden - 16:18 (2015)

Keskisuomalainen aavikkorokkiyhtye Avant Garden julkaissee esikois-EP:nsä The Amazing Adventures of Space Cadet  vielä tämän kuun aikana. Ensimmäinen näytebiisi kuultiin pari kuukautta sitten ja nyt on vuorossa toinen maistiainen, joka kantaa mystistä nimeä 16:18.

Kappaleen rouhean ja pirteän sekä rapean kuoren alla loistaa selvät Queens of the Stone Age-vaikutteet, vaikka melodiaosastolla voi löytyä jotain viitteitä vanhaan punkkiin tai briteissä tuotettuun vaihtoehtorokkiin. Soundi on kuitenkin sitä selvää itseään desert rockia tai stoneria, miksi sitä ikinä haluaa kutsua. Biisi on kaikessa yksinkertaisuudessaan iskevä ja omalla tavallaan hitin kuuloinen. Edellinen näyte sekä tämä pistävät veden kielelle tulevan EPn toivossa. Sitä odotellessa singlebiisit luuppiin.

4/5

Revolted Masses - Age of Descent (2015)

Kreikka on viime aikoina tullut enemmän tutuksi valtionveloistaan sun muusta kuin erinäisistä taidemuodoistaan. Antiikin tarustojen näyttämöltä on kuitenkin kuultu vuosien mittaan yhtä jos toista mielenkiintoista metallimusiikin edustajaa. Yhtenä näistä voi pitää sinfoniaa ja teknistä deathia yhdistävää Septicfleshia. Toki myös kreikkalaissyntyinen, muunmuassa Nilesta tuttu rumpali-multi-instrumentalisti George Kollias on ihan maininnan arvoinen kaveri. Tekniselle osastolle sopii tämäkin, itselleni ennenkuulumaton Revolted Masses, jonka toinen pian julkaistava albumi Age of Descent on nyt käsittelyssäni.

Teknistä otetta tarjotaan ihasteltavaksi jo levyn aloittavassa kappaleessa  Slave to the Media, joskaan mainittujen yhtyeiden koukerointiin ei aivan yllytäkään. Seuraavana soiva Waltz For The Fallen lisää keitokseen hämyisempää progeosastoa kevyemmällä väliosiollaan. Bloodshed in Eden ei edellisistä kappaleista poikkea, mutta albumin tykeimpiin ralleihin lukeutuu ehdottomasti kevyesti itämaisvaikutteisella soinnilla varustettu DiscrimiNation. Biisin loppupuolen orientaalilla naislaulannalla kyllästetty kitarajumittelu on tyylikäs kuin mikä.

Revolted Masses pelaa hienoilla soundeilla ja kappaleet ovat yksittäisinä vähintäänkin toimivia ja parhaimmillaan upeita. Biisien välisen vaihtelevuuden kanssa on sitten niin tai näin. Mielenkiintoinen konsepti kärsii enimmäkseen siitä, että ideat eivät täysin riitä täyttämään kokonaisuutta kirjavalla kappalemateriaalilla. Bite the Hands that Feed Them sekä Panopticon ovat tyylikkäistä riffityöskentelyistään ja rumpurytmityksistään huolimatta aika tasapaksuja rymistyksiä.

Kokonaisuuden katkaiseva hämyinen kitarainstrumentaali Severed Aphrodite antaa pienen häivähdyksen siitä, mitä olisi voinut hyödyntää reippaammin. Levyn loppupuoli on toimii kuitenkin varsin mallikkaasti. Matriciden lopulla näppäillään mukava itäeurooppalaistyylinen kitarointi ja Flesh Inc esittelee Opethmaista tyylittelyä. Yksi levyn tunnelmallisimpia teoksia on todella potkiva Ruled By Rats, jossa vaihtelua ja värikkyyttä on osattu hyödyntää upeasti. Levyn erinomaiseen päätösraitaan Murder ex Machinaan on saatu vierailemaan missäpä muussa kuin itse Septicfleshissä vaikuttanut Fotis Benardo.

Age of Descent on hieno tyylinäyte instrumenttien teknisestä hallinnastasekä toimivasta biisinrakennuksesta. Tuntuu vain hivenen siltä, että yhtye on mennyt siitä, mistä aita on matalin. Aita on matalimmillaankin todella korkealla, mutta vasemman suoran lisäksi oikeita koukkuja olisi voinut olla mukana paljon enemmänkin. Kokonaisuus ei sisällä sellaisia mullistavia vaihteluita ja yksityiskohtien värittämiä teoksia, mitä proge- tai tekninen- nimikkeillä usein koetaan. Levy on kuitenkin tiukka ja toimiva ja sitältää muutaman todella upean kappaleen, joten valittamista siitä ei juuri jää. Aivan varmasti tämä maistuu kyseisen genren kuuntelijoille ja mikseipä monelle muullekin. Tasaisuudestaan huolimatta hieno levy.

3,5/5