Mikkelissä alkunsa saanut synkistelypoppoo Hanging Garden julkaisi noin vuosi sitten erinomaisen neloslevynsä Blackout/Whiteout. Synkkiä tunnetiloja ruotinut täysilaidallinen saa jatkoa lokakuun alussa julkaistavalta viiden biisin EP-levyltä nimeltä Hereafter.
Syksyisiä tunnelmia maalaillut edeltäjä oli verrattavissa muun muassa niin Anathemaan kuin Katatoniaan ja miksei myös Swallow the Suniinkin. Jälkimmäisen Mikko Kotamäki lainaileekin ulosantiaan tulevan minieepoksen ensimmäiseen ja viimeiseen kappaleeseen. Levyn introittava Penumbra ja sitä seuraava Sirkle of Onan vuorottelevat näppärästi tuhdimman doom-laahauksen ja tunnelmallisien suvantokohtien välillä puhtaine lauluineen ja örinöineen tunnelman ollessa jälleen kerran vuodenaikaan täydellisen sopiva, eli hyvin melankolinen ja lohduton.
Elektronisempaa taustoitusta kuullaan levyn puolessa välissä enemmän eetteripöllyissä leijailevassa nimikkokappaleessa ja suomeksi solkattua lyriikkaa sisältävässä Where The Tides Collidesissa, joka on levyn Anathemamaisin sivallus. Jostain kumman syystä kotomaisittain laulettu kohtaus tuo mieleen jonkun CMX:n teoksen viimeisen kymmenen vuoden sisältä. Levyn päätösraita Towards The Sun synkistelee levyn viimeisen viisiminuuttisen post-rockmaisissa sfääreissä.
Parinkymmenen minuutin lyhäri Hereafter on monella tapaa edeltäjänsä kaltainen tunnelmakuvagalleria. Suhteellisen simppeleihin kappaleisiin on kontrasteja hyväksikäyttäen ladattu äärettömän lumoava ja hämärä tunnelma, ettei juuri parempaa soundtrackia syksylle voisi keksiä tai toivoa. Erilaisten hämäräperäisien tunnelmien kuvaaminen niin doomin kuin muiden elementtien kautta toimii tällä yhtyeellä äärimmäisen hyvin ja seuraavaa kokopitkää odotellaan jälleeen mieli positiivisella tavana mustana.
4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti