sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Pyramaze - Disciples of the Sun (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi
Tanskalainen power metal-yhtye Pyramaze on perustettu vuonna 2001 ja albumeja on tähän saakka ehitnyt kertymään jo neljä kappaletta. Tänä vuonna julkaistiin niistä viimeisin Disciples of the Sun.

Levyn aloittava The Battle of Paridas on melkoisen mahtipontista power metal-sinfoniaa ja näennäisprogea. Progressiivisuus on siis lähinnä paikoittaisia polyrytmistä kikkailuja, ei sen kummempaa. Seuraavana soiva nimikkokappale toimii myös ihan hyvin, mutta lähes räjähtävän aloituksen jälkeen ei oikein yllätä millään osa-alueella. Tarttuvampaa potkua tarjoaa hyvinkin perinteisen nykypowerin kuuloinen vauhtiralli Back For More, jonka jälkeiset Genetic Process ja Fearless jäävät etäisemmiksi biiseiksi hyvistä yrityksestään huolimatta.

Disciples of the Sunin biisimateriaali on päällisin puolin erittäin toimivaa, mutta biisejä vaivaa samaan aikaan sekä tasaisuus että epätasaisuus. Kappaleet on enemmän tai vähemmän samalla muotilla tehtyjä, mutta noin joka toinen teos on levyn tasoon nähden keskinkertainen. Levyn keskivaihe jää helposti avausraidan ja viimeisten kappaleiden varjoon. Vain pari mainitakseni, Hope Springs Eternal sekä erityisesti kokonaisuuden tehokkain sivallus When Black Turns To White ovat upeita kappaleita. Viimeisenä soiva pariminuuttinen lyhäri Photograph on myös askel mielenkiintoisempaan suuntaan ja melkein oikeasti sinne progeiluun päin.

Disciples of the Sunin kuunteleminen ketuttaa oikeastaan vain siksi, koska pienellä säätämisellä ja viilaamisella kokonaisuus olisi voinut olla todella huikeaa voimametalliryöpytystä, jolla voisi vedellä Dream Theateria ja Kamelotia kuonoon. Eikä vika siis ole siinä, että levyllä olisi huonoja kappaleita, vaan siitä, että ne laiskemmat kappaleet olisivat terävämpinä hitteinä kompittaneet niitä onnistuneempia tykityksiä. Viivan alle jää paljon, mutta paljon enemmän olisi näin hienon suorituksen pohjalta voinut saada aikaiseksi. Eipä sillä, etten tätä kuuntelisi muutamia kertoja ja varsin mielelläni. Esityksen taso on kuitenkin kova: biisinkirjoituskynä vaan savuamaan seuraavaa levyä varten.

3,5/5