lauantai 16. tammikuuta 2016

Vola - Inmazes (2015)

Jos bändin nimistä mittaa otettaisiin, ei tanskalaisella progemetalliyhtye Volalla olisi juuri jakoa. Äänitaide on kuitenkin se, joka ratkaisee, ja sillä saralla Vola osaakin yllättää. Noin vuosi sitten julkaistu debyyttialbumi Inmazes näyttää täydellisen esimerkin siitä, miltä voisi kuulostaa kun Meshuggah, Porcupine Tree, Leprous ja Devin Townsend laitettaisiin samaan paperipussiin, jota ravisteltaisiin ja runnottaisiin pari minuuttia ja ulos otettaisiin kaikkien näiden parhaita puolia yhdistävä Vola.

Levy avataan mukaansatempaavalla kappaleella The Same War, jonka matemaattiset rytmit ja raskaasti soivat kitarariffit ovat puhdasta Meshuggahia. Melodiapuoli sen sijaan muistuttaa enemmän muista yllämainituista yhtyeistä. Vetävä ja tarttuva melodinen kertosäe tekeekin musiikillisesti eroa enemmän tarkoituksenmukaisesti matematiikkaan eli polyrytmeihin nojaavaan Meshuggahiin. Ripeämmästä laskennosta siirrytään rauhallisempaan melodiaopukseen Stray The Skies, joka voisi djent-vaikutteidensa lisäksi olla jotain sukua Katatonian tuotannolle, ainakin melankolisen kertosäkeensä puolesta.

Levyn tiukka alku alkaa hieman epäilyttämään, että josko se kokonaisuus sitten kuitenkaan jaksaa pitää otteessaan loppuun asti. Minkäänlaista löystymistä tai laiskistumista ei kuitenkaan ole odotettavissa vaan kappalemateriaali tiukentuu levyn edetessä. Ainakin melkein. Paras kappale löytyy kolmantena ja se on Starburn, jossa hypnoottinen kitararunttaus ja taustasyntikka kohtaavat ettei paremmasta väliä. Leprousin ja toki Katatoniankin tyylinen kuusiminuuttinen kappale esittelee puhtaan laulannan lisäksi pienissä määrin korinavokaaleitakin, joista tulee ihan mukava lisävivahde.

Noin viidenkymmenen minuutin mittainen Inmazes ja sen kymmenen kappaletta ovat kaikki taiten tehtyä progemetallia. Siinä missä juuri tuo paras verrokki Meshuggah on ainakin omaan makuuni liiankin uskollinen matemaattisille tahtilajeilleen ja niiden melko vauhdikkaaseen takomiseen, Vola iskee mukaan reilun satsin tunnetta peliin. Melodiat ja hitaat osiot ovatkin mitä parasta kontrastia raskassointiselle ja perinteisiä tahtilajeja kaihtaville rytmi- ja riffikuvioille. Levylle on saatu yksi hidaskin kappale, Emily, joka särösoitannan puuttuessa paljastaa levyn syvempää äänimaisemaa. Levyn loppupuolella soiva Feed The Creatures on myös todella tunnelmallinen pätkä, joka yhdistelee raskaita soundeja rauhallisiin, elektronisten taustalementtien sävyttämiin taustasoitantoihin.

Harmi, että Volan debyytti odotti kuunteluani näin pitkään. Reilut pari viikkoa sitten olisin tämän levyn voinut rankata vuoden parhaimpien levyjen ja ainakin debyyttien listoille. Mutta ei auta itku kun maito on maassa. Taidokkaasti soitettu ja tuotettu Inmazes on ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoa ja kehotan kaikkia progemetallin ystäviä tarkastamaan tapauksen. Alla hyvä videopätkä kappaleesta Gutter Moon.

4,5/5