lauantai 16. tammikuuta 2016

Aythis - The Illusion and the Twin (2016)

Aythis on ranskalaisen muusikon Carline van Roosin sooloprojekti, jonka musiikillinen lokero löytyy neoklassisesta ambientista. Useampia soittimia taitava Roos on myös kahden ranskalaisen vuosituhannen alkupuolella aloittaneen doom metal yhtyeen, Lethian Dreams ja Remembrance, alkuperäinen jäsen. Aythisin Roos perusti vuoden 2006 alkupuolella ja on sittemmin saanut aikaiseksi neljä albumia, joista uusin The Illusion and the Twin julkaistiin aivan hetki sitten.

Funeral ambient-käsite saa konkreettisen olomuodon, kun levyn ensimmäinen kappale Without A Name lähteen soimaan. Vähäeleinen, synkkä ja voimakas äänimaisema vyöryy päälle patarumpujen pahanenteisen paukutuksen saattelemana. Se on kyllä selvästi huomattavissa, että Roos toimii myös doom metalin parissa. Musiikin uusklassinen ja kevyt kansanmusiikkivivahde sekä elektroninen ambient-maisema tuo mieleen välillä Ulverin jotkut teokset ja Wardrunan viikinkieepokset sekä itävaltalaisen Dargaardin keskiaikaisdarkwaven. Omaperäisillä poluilla kuitenkin kuljetaan.

Aloituskappaleen kaltaista uhkaavuutta on seuraavassa In The Sleep of Hazessakin, mutta tunnelma vaipuu Inertiassa sananmukaisesti unenomaiseksi hidasteluksi ja jatkuu kauniin The Otherin loppuun. Lyömäsoitinten tuoma tuomiomarssitus palaa kuvioihin kappaleessa The Ground Is Burning. Carlinen kaunis ja eetterissä soiva lauluääni tuo mystistä tunnelmaa oli kappale sitten painosta tai heleä tunnelmaotos. Pariminuuttinen Break It johdattelee levyn ainoaan perinteiseen eli rumpukompin ja kitaran säestämään biisiin Dissolve Me. Kyseinen kappale kiinnittää kyllä varmasti huomion niin sanotulla poikkeavuudellaan, mutta silti edustaa levyn koleaa fiilistä parhaimmillaan.

Levyn kääntyessä loppupuolelle kappaleet Night ja A Solace of Violence  alkavat luomaan visiota laskeutuvasta pimeästä talviyöstä, joka todella sopii tunnelmaan 22 miinusasteen jyllätessä puolen metrin päässä seinän takana. Kappaleissa on jotain todella David Lynchin elokuviin sopivaa hämäryyttä. A Pristine Lie, A Pristine Light sopii edelleen yömusiikiksi, mutta ehkä paremmin loppukesän myöhäisiin tunnelmiin, kiitos uusklassisen, kenties folkahtavankin ulkoasun. Levyn päättävä kappale Cendres Et Glace on viipyilevä ja painostavaksi yltyvä instrumentaalinen loppusoitto, joka antaa kauniin, mutta kylmän finaalin todella vangitsevalle albumille.

Yhtyeen aikaisemmista julkaisuista ei tarkkaa muistikuvaa ole, vaikka olenkin niihin pintapuolisesti tutustunut. Sillä tuskin on mitään väliä, kun The Illusion And The Twin onnistuu viehättämään heti ensimmäisistä hetkistään lähtien. Varsinkin näin keskitalven pakkasten puremiin tunnelmiin levy on mitä toimivin valinta. Voisipa tästä vaikka ottaa taustakuuntelemista ja käydä kävelemässä järven jäillä kaukana katujen häiritsevästä valosaasteesta ja nauttia kauniista talviyöstä Aythisin hypnoottisen albumin kanssa.

4/5