tiistai 29. joulukuuta 2015

Zierler - Esc (2015)

Tanskalainen progemetalliyhtye Beyond Twilight perustettiin vuonna 1992, alunperin lyhyemmällä nimellä Twilight. Yhteensä levyjä kertyi viisi kappaletta, kunnes yhtye lopetti. Kosketinsoittaja Finn Zierler pisti kasaan uuden samanhenkisen progeprojektin vuonna 2013, joka sai luontevasti nimekseen Zierler, sekin aluksi Zierlel Projects. Yhtyeen debyytti Esc julkaistiin lokakuussa.

Heti levyn alkaessa kuulostaa vahvasti siltä, että yhtyeen jäsenet ovat ottaneet progressiivisen rockin oppituntinsa ja vakavasti. Progea löytyy niin tahtivaihdoksissa kuin sointukierroissa ja joka ikisessä yksityiskohdassa. Tyylissäkin löytyy väriä vaikka millä mitalla. Vertailukohtiakin löytyy esimerkiksi vaikkapa Devin Townsendista Porcupine Treehen, Dream Theaterista ja Leprousista jopa Ihsahniin. Siihen kun lisätään vielä jonkun asteinen power metal-vivahde ja kimuranttien tahditusten päälle liimattu sinfoniaorkestraatio, niin paketti on kasassa.

Levy avataan dramaattisia sävyjä sisältävällä eepoksella A New Beginning, jonka maalailevammista sävyistä siirrytään vauhdikkaampaan progekoukkujen tykitykseen. Aggrezzorin jälkeen liikutaan kuin metsäkoiran kanssa jäniksen perässä. Yksityiskohtaa löytyy vaikka millä mitalla, eikä niihin turhaan jäädä jumittelemaan. Ainakin ensimmäiselle kuuntelulle jää kohtuuttoman suuri määrä informaatiota sisäistettäväksi. Silti alati liikkeessä oleva raskassointinen sinfoniaproge pitää hypnoottisessa otteessaan. Lauluääntäkin löytyy kirkkaasta laulusta örinään, joten senkin puolesta tyyleissä hivotaan kevyesti ääripäitä. Mahtavat Evil Spirit ja No Chorus edustavat sitä raskaampaa, jopa death metal-sointista laitaa, kun taas Rainheart käy lähellä power metalia. Suunnattomasta vaihtelevuudestaan huolimatta kappaleita yhdistää virtuoosimainen soitanta, taitavasti rakennetut ja näyttävät kappaleet sekä omaperäinen progen äärilaitoja kosiskeleva tyyli.

Esc ei ole levy helpoimmasta päästä. Kappaleet ovat mielettömän upeita kokonaisuuksia, jotka tuntuvat välillä kuin liian monta kuppia kahvia nauttineen säveltäjän Bohemian Rhapsody-toisinnoilta metallisäväyksillä ja sinfoniaorkesteriefekteillä. Punainen lanka on hiuksenhieno, mutta se on kuitenkin olemassa. Useammalla kuuntelulla tämä vasta koukuttaakin. Zierlerin ja kumppaneiden ensimmäinen luku on taidokas kuin mikä, ja jos sitä punaista lankaa saisi jatkossa hieman paksumpana versiona, niin hyvä tulee. Tai siis parempi. Tämä on tällaisenaankin todella hyvä.

4/5