lauantai 21. marraskuuta 2015

Abyssal - Antikatastaseis (2015)

Atmosfääristä black metalia tuntuu olevan maailman sivu pullollaan, mutta minkähänlaista olisi samalla etuliitteellä varustettu death metal? Epäsuoran vastauksen kysymykseen antaa vuonna 2011 perustettu iso-britannialainen Abyssal, joka lisää maisemalliseen black metal-keitokseensa lusikallisen tai pari dödöä. Yhtye on pääsääntöisesti nimimerkkiä G.D.C käyttävän multi-instrumentalistin sooloprojekti. Kolmannella levyllä Antikatastaseis on mukana vierailevina tähtinä Glomor, joka vokalisoi yhtä kappaletta ja mikä erikoisinta, jyväskyläläisestä death metal-orkesterista Sotajumalasta tuttu T. Häkkinen paukuttaa levyn rummut.

Levyllä on mittaa hiukan vajaan tunnin verran ja se on jaettu seitsemään kappaleeseen. Lyhyimmät niistä ovat reilun kuuden minuutin mittaisia ja pisimmät paritoistaminuuttisia eepoksia. Ensimmäisenä soiva I am the Alpha and The Omega antaa erinomaisen esimerkin, miten hyvin kuolonmetallisoundit sopivat atmospheric-maalailuun. Äärimmäisen raskas pörinäsoundi toimiikin oikein hyvänä vastavärinä hienovaraisille ja suorastaan pehmeästi soiville ambient-väliosuuksille. Ensimmäisen kappaleen lopettava vaimea melodiakuvio päättyy tribaalirummutuksilla alkavaan teoskeen The Cornucopian. Reilun puolentoista minuutin infernaalinen patarumpujen tahdittama äänimaisema muuttuu entistäkin painostavammaksi, kun syvyydellinen kuolonmetalli alkaa soimaan matalavireisenä.

Äärinopealla mättämiselle antaa vastapainonsa doomiin kallellaan oleva Veil of Transcendence, jossa hidas tempo tuo uutta näkökulmaa painostavaan ja ahdistavaan tunnelmaan. Biisin puolessa välissä sijaitsevan kauniilla melodialla höystetyn ambientmaisen välisosan jälkeen samaa melodiateemaa jatketaan vauhdikkaalla death metal-paahtamisella. Kappaleen voimakasta ja samaa melodiakiertoa hyväksikäyttävää loppua voi kutsua lähes eeppiseksi. Eräs levyn kohokohdista on Telomeric Erosion, josta löytyy muun muassa kieroja yhtymäkohtia Moonsorrowin viimeisimpien tuotosten kanssa. Kolmen minuutin äänimaisemalla introitettu A Casual Landscape on hyvällä tavalla kaoottinen kappale, ihan kuin 90-luvun alun Bal-Sagoth soittaisi Agallochia ja Triptykonia sekaisin. Levyn hienoimpiin teoksiin lukeutuu myös Chrysalis, jonka etäisenä kumisevat tribaalirummut yhdistettynä black metal-sointiseen kitaransahaukseen tuo mieleen romanialaisen Dordeduhin. Levyn päättää muutamaa sekuntia vajaat 12 minuuttia kellottava Delere Auctorem Rerum Ut Universum Infinitum Noscas, joka sekin sijoittuu levyn kappalemateriaalin paremmalle puoliskolle, mikä ei tietenkään tasaisen varmassa kokonaisuudessa kovinkaan suurena laadunvaihteluna näy eikä kuulu.

Jos kaoottista, kolkkoa ja suorastaan ahdistavaa musiikkia mielit kuunnella, Abyssal voi olla täydellinen vastaus rukouksiisi. Antikatastaseis ei päästä kuuntelijaansa ollenkaan liian helpolla, mutta kakofoninen death metal-ambienssi ei kuitenkaan vaadi liikoja. Kun albumin sisäistää muutamalla kuuntelulla, siitä alkaa löytämään paljon mielenkiintoisia ja jopa kauniita yksityiskohtia. Toki death metalin matalavireinen soitanta tekee pesäeroa perinteisiin atmosbläkkiyhtyeiden jolteensakin kuulaaseen ja kirkkaaseen äänimaisemaan, mutta tämä hieman poikkeuksellinen lähestymistapa tuo vain lisää mielenkiintoa yhtyettä kohtaan. Joka tapauksessa tässä on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen levy kaikille, keitä kiinnostaa etuliite 'atmospheric' yhdistettynä johonkin äärimmäisen raskaaseen metallilajikkeeseen.

4/5