maanantai 28. joulukuuta 2015

Black Blood - Black Blood (2015)

Helsinkiläinen metalliyhtye Black Blood julkaisi omaa nimeään kantavan esikoislevynsä joulukuun kahdeksastoista ja kansainvälinen ulostautumispäivä menee ensi vuoden puolelle, tammikuun 22. päivään. Saatekirjeen mukaan yhtye on saanut vaikutteita kasvaessaan Suomen valoisissa ja metallimusiikille niin inspiroivissa olosuhteissa. Vaikutteita on alunperin saatu kuunnellen ja soitellen vanhoja heviklassikoita kuten Black Sabbathia, Metallicaa ja Panteraa.

Groove on kuitenkin se avainsana, jonka pohjalta Black Blood on lähtenyt kevyen bluesahtavaa soramyllyänsä pyörittämään. Jos johonkin tiettyyn yhtyeeseen pitäisi verrata, niin se olisi ehdottomasti länsinaapurimme Entombed ja sen hieman uudempi tuotanto. Soundeista löytyy niin hard rockia, stoneria kuin deathia. Levyn avauskappale Clarity ja sitä seuraava puolentusinaa kappaletta potkivat ja svengaavat kuin hirvi.

Biisimateriaali on varmaa, mutta hyvinkin tasaista. Levyn puolessa välissä tuodaan vaihtelua kevyemmällä, tai paremminkin puhtaalla kitarasoitannalla. Tunnelmallisella ja alavireisellä clean-kitaroinnilla alkava Stray Bullets lienee levyn upein teos, jonka fiiliksissä jatkaa myös kevyt instrumentaalivälisoitto Route 66.6. Voisi tunnelmansa puolesta sopia hyvin vaikkapa suomalaisen road movien soundtrackiksi. Hidasteluiden jälkeen paahdetaan alavireisten sorasoundien lumoissa vielä viiden kappaleen verran. Niistä tykeimpiä ovat levyn tyylin kolmeen minuuttiin tiivistävä Dopesmashed Jazz, hitaasti laahaava Transfusion ja levyn päättävä pariminuuttinen vauhtiralli ja Motörheadia muistuttava Speed Thrills & Roadkills.

Noin kolmen vartin mittainen albumi tarjoaa varsin rouhean death metalin ja hard rockin sekaisen pörinäkattauksen. Groovaavaan riffittelyyn ja rouheaan soundiin on panostettu toden teolla, vaikka kappalemateriaali hieman yksioikoista onkin. Ainahan sitä voisi monipuolisuuden perään huudella, mutta näin ammattimainen toteutus ja itsevarma esitys toimii näin yksinkertaisenakin aivan hyvin. Ehkä ensi kerralla sitten. Debyytiksi tämä on oikein voimakas ja ennen kaikkea tyylikäs taidonnäyte.

3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti