Ghost - Meliora (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi

Levy levyltä yhä enemmän hypetetty ruotsalaisyhtye Ghost saapui tietoisuuteeni kahden vuoden takaisen edellisen levyn Infestissumamin tiimoilta. Yhtyeen ulkoasu toi kaikkine skeletorpaavimaskeineen mieleen Misfitsiltä haiskahtavan huumoriprojektin. En siis viitsinyt tuhlata aikaani moiseen hullutukseen. Olisi ehkä pitänyt. Viimeisimmän ja kolmannen levyn Melioran myötä tutustuin bändiin paremmin ja yllätyksekseni horrorpunkin tai vastaavan sijaan löysin yhden viime aikojen erikoisimmista metalliyhtyeistä.

No ei ne mielikuvat aivan väärin menneet. Kauhuosastoa on selvästi esillä jo avauskappaleen Spiritin intron thereminsoolossa. Kappaleessa yhdistyy 60-70-lukujen psykedeellisen ja progressiivisen rockin kuvastoa heavy metalin raskaaseen sointiin. Kovasti tulee mieleen Who, Genesis ja jonkun verran pakollinen Pink Floyd. Jälkimmäisestä klassikosta parhaimpana esimerkkinä toimii levyn yksi tunnelmallisimmista ja parhaimmista kappaleista He Is. Kyseinen biisi onkin jo muutaman levykuuntelukerran aikana luukutettu toistakymmentä kertaa. Levyn popimpi ja kevyempi puoli tulee tehokkaimmin esiin kappaleiden helkutin toimivissa kertosäkeissä. Se pätee myös raskaampiinkin kappaleisiin, kuten vaihtoehtometallimaiseen From The Pinnacle to the Pitiin.

Levyltä löytyy maittavia Metallica-viitteitäkin. Kappaleissa Cirice ja Absolution kuulostaisi olevan hyvinkin tutun kuuloisia riffejä. Varsinkin jälkimmäinen muistuttaa eräästä mustasta albumista. Majestyn introssa kuullaan Deep Purplen tapaista syntikkamaalailua ja sen jälkeen rytmittävässä "tänttädä tänttädä"-kitarakompittelussa on selvää Manowaria, vaikka laulun psykedelia on ennemminkin jotain Beatlesia. Yksi levyn hämärimmistä teoksista, Mummy Dust, voisi hyvinkin olla sukua Faith No Moren tuotannolle. Albumin päättävä Deus in Absentia kumartelee kasarihevin suuntaan mahtipontisine ja tarttuvine kertosäkeineen muistuttaen muun muassa Scorpionsia.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Tuo ikivanha sanonta sopii hyvin Ghostiin. Ulkomusiikillisten asioiden aiheuttama ensivaikutelma oli minulle kielteinen, mutta tarkemmalla tutustumisella yhtyeen materiaaliin yhtyeestä paljastui yksi 2000-luvun omaperäisimmistä ja tyylikkäimmistä metalliyhtyeistä. Musiikillisesti tämä "Beatles metal" -yhtye ei edes ole lookiansa lukuunottamatta mitenkään outo tai omituinen, mutta on hyvällä tavalla keksinyt ja kehittänyt itselleen omaperäisen tyylin, joka osuu tarkasti mielenkiintoisten musiikkityylien ja vivahteiden kultaiselle keskitielle. Tätä levyä tullaan vielä kuuntelemaan vuosien päästä, miksei siis tulevaisuuden klassikostakin voisi puhua.

4,5/5

CD 15,99€ / EMP.fi