maanantai 31. elokuuta 2015

Kalmankantaja - Muinainen (2015)

Atmospheric ja depressive black metal ovat viime vuosina käyneet yhä suositummiksi mustan metallin alalajeiksi. Ja hyvä niin. Suttuiseen soundiin ja maalaukselliseen tunnelmaan keskittyneitä uusia ja hyviä yhtyeitä on tullut vastaan etenkin keskisestä Euroopasta sekä Yhdysvalloistakin. Suomi on kuitenkin jäänyt ainakin omalta osaltani paljon enemmän pimentoon, vaikka kotimainen bläkki on muuten kohtuu hyvin hallussa. Hyvinkääläinen Kalmankantaja aloitti toimintansa vuonna 2011 ja on saanut aikaiseksi jo seitsemän täyspitkää levyä, joista neljä yksistään viime vuonna. Viimeisin julkaisu on keväällä päivänvalonsa nähnyt Muinainen.

Vaikka yhtyeen nimi on joskus tullut noteerattua, valtavasta diskografiasta huolimatta en ole siihen koskaan ehtinyt perehtymään. Muinainen on reilun neljänkymmenen minuutin kokonaisuus, joka koostuu kolmesta kappaleesta. Kaksi ensimmäistä, reilun vartin mittaiset Hautasaattue sekä Yön Alttarilla yhdistelevät onnistuneesti perinteisen atmosbläkin kuvastoa ja jos jonkinlaista soundiviitettä on kuultavissa, niin ainakin mielleyhtymiä tulee Satyriconin klassiseen debyyttiin Dark Medieval Timesiin, ehkä jotain muitakin vanhoja norjalaisklassikoita. Jälkimmäisenä mainitussa kappaleessa on lisäksi jotain hyvin Moonsorrowmaista kaihoa. Tunnelma on genren tyyliin synkkä ja melankolinen, minkä voisi tulkita pelkästään jo kappaleiden otsikoista. Viimeisenä soi kahdeksan minuutin ambient-outro Mustan Usvan Takana. Siinä ei sinänsä tapahdu mitään erikoista, mutta on joka tapauksessa onnistunut Mortiismainen "dungeon ambient"-maalailu.

Muinainen ei tuo genreensä juuri mitään uutta eikä myöskään yllättävää. Siitäkin huolimatta levystä on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Tunnelma on onnistunut ja juuri sellainen mitä atmospheric black metalilta yleensäkin osaa odottaa ja toivoa: vähäeleistä ja fiilispohjaista loputtomaan toistoon perustuvia jumitteluita, joka onnistuu varsinkin taustalla soidessaan luomaan hämärän tunnelman vaikka keskelle päivää. Kyllä tämä ainakin genren ystäville pitäisi upota mukisematta. Ehdotonta syksyn taustamusiikkia.

3,5/5