sunnuntai 23. elokuuta 2015

Simulacrum - Sky Divided (28.08.2015)

Post-apokalyptinen eli maailmanlopun jälkeistä menoa kuvaava fiktio on kauan ollut sydäntäni lähellä niin elokuvissa kuin videopeleissä. Niin on myös toisen levynsä julkaisseelle progemetallibändille Simulacrumille. Sky Divided on levyn nimi ja sen sanoituksiin ja visuaaliseen ilmeeseen ovat vaikuttaneet muun muassa sellaiset sci-fi-klassikot kuin Mad Max, Alien sekä Fallout-pelisarja, johon videopelimäinen, tuhoutunutta kaupunkia esittävä kansikuvakin viitannee.

Tarjolla on siis vähän reilun tunnin mittainen maailmanloppuvisioiden sävyttämä matka progressiivisiin koukeroihin. Levyn aloittaa instrumentaalinen progeilu Timelapse, jossa saattaa ollakin pieniä vaikutteita mainituista tieteisteoksista, mutta seuraavissa kappaleissa taustatarina jääkin enemmän lyriikoiden varaan musiikin edustaessa niin sanottua tavanomaista progemetallia. Hienoja kappaleita kuitenkin on tiedossa. Synaleadia ja raskaita kitarakoukkuja esittelevä Behind the Belt of Orion on maittava pelinavaus, johon lisätään vielä reilummin erikoisuutta seuraavan kappaleen Brokenin torvisooloilulla. Sävyissä on aavistuksen verran kotoista, miksei ulkolaistakin, power metalia. Embrace the Animal Withinin intron kitaraliidin melodia on ainakin helposti yhdistettävissä pariinkin voimametalliyhtyeeseen.

Sonatasta ja Stratovariuksesta hypätään death-soundien ja sinfonian suuntaan kappaleessa Deep in the Trenches. Jos kitarasoundeista jotain yhtymäkohtaa pitäisi löytää, niin on se kovasti samantapainen kuin Dream Theaterilla. Levy kehittyy loppuaan kohden ja viimeiset kappaleet ovatkin albumin tehokkainta antia. Kymmenenminuuttinen The Abomination on hieno alkusoitto iskevälle nimikkokappaleelle, joka on yksi levyn hienoimmista kappaleista. Energinen Enter Hyperion lähentelee sinfoniasoitantojen ja raskaiden kitararunttaustensa kanssa brittibarbaarimetallibändi Bal-Sagothia. Levyn viimeisenä biisinä soi lähes vartin mittainen A New Beginning, joka huipentuu mahtipontiseen lopetukseen.

Sky Divided on loppujen lopuksi kevyestä tasaisuudestaan tai tasaisen poukkoilevasta biisimateriaalista huolimatta melko uniikki tapaus. Monesti progemetallilevyt lokeroituvat samaan sarjaan kuin esimerkiksi Opeth, Devin Townsend, Dream Theater tai Porcupine Tree, mutta Sky Divided ei oikeastaan kuulosta täsmälleen miltään toiselta. Enemmänkin se on sekoitus kaikkea. Vaikutteita tai vivahteita löytyy niin suomalaisesta kuin ulkomaalaisestakin power metalista ja useasta progressiivista metallia työstävästä yhtyeestä. Tuotannollisesti levy toimii: soundit ovat erittäin kohdillaan ja niin on myös millintarkka riffi- ja rytmityöskentelykin. Olisihan tämä levy voinut olla vähän ytimekkäämpikin, mutta onnistuu kuitenkin herättämään progemetallista kiinnostuneen mielenkiintoa. Kannattaa tutustua.

3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti