sunnuntai 23. elokuuta 2015

V For Violence - The Book of V (28.08.2015)

Alternative (metal ja rock) pitää sisällään musiikillisia elementtejä melkein laidasta laitaan. Määritelmästä on vaikea sanoa etukäteen mitään, mutta melko usein sillä on jotain tekemistä industrialin ja/tai nu metalin kanssa. Tähän lokeroon sopii helsinkiläinen V For Violence, joka julkaisi esikoislevynsä jo vuonna 2009, mutta jatkoa se saa vasta 28 päivä tätä kuuta julkaistavalla kakkosalbumilla The Book of V. Levyn on miksannut useammastakin suurtuotannosta tuttu Hiili Hiilesmaa, masteroinut Amorphistakin työstänyt Svante Forsbäck ja vierailevina tähtinä on jäseniä muun muassa Turisaksesta ja Zoo Crewsta.

Levy käynnistyy tuotannollisesti voimakkaalla repäisyllä The Hated Saint, joka osoittaa, että ainakin yksi vaikutteeksi mainittu artisti, eli Marilyn Manson, on ihan paikkansa pitävä. Jarkko Lähderannan puhtaasta narinalaulannasta tulee kovasti mieleen Manson, mutta murinavokaaleista voisi vedellä johtopäätöksiä esimerkiksi vaikka Kornin suuntaan. Vauhdikkaasta ja voimakkaasta, vaikkakin hieman hätäisen tuntuisesta avausraidasta siirrytään tukevampaan ja melodisempaan, jopa hittipotentiaalia omaavaan The Downfall Pt. I: To Feel Aliveen. Kappaleessa on groovea kuin Kornin hiteissä ikään.

Pääasiallisesti mainitut yhtyeet kuuluvat eniten vaikutteista, mutta raskaampaa osastoa voisi verrata Machine Headiin ja industrial-elementtejä Turmion Kätilöihin. Tukevat kitarariffit ovatkin mukavaa kuunneltavaa, ja parhaimmillaan ne potkivat persiille kuin vihainen hirvi. Esimerkkinä mainittakoon ytimekkäästi nimetty What The Fuck! sekä Sodomedia. Melodisempia ja hämyisempiä jumituksia ja levyn parhaimmistoon nousevia teoksia ovat I Need You ja etenkin God on a Trial. Edellisten kaltaisia olisi levylle voinut puristaa enemmänkin. Kappaleet tuntuvat kaikesta energiastaan huolimatta polkevan paikallaan ja jauhavan samaa kelpo ideaa loppuun liiankin nopeasti.

Kokonaisuutena noin kolmevarttinen The Book of V on tasapaksu ja itseään toistava kiekko. Sitä kuitenkin kompensoidaan ihan onnistuneesti loistavilla tuotantoarvoilla ja muhkealla soundilla. Yksittäisinä irtokappaleina levy on parhaimmillaan ja suhteellisen universaalin soundinsa ansiosta tämä on ihan kelvollista lääkettä Kornin ja Marilyn Mansonin puutteeseen. Edellämainittujen ystäville erittäin suositeltava tuttavuus, mutta on ihan menevää takomista irtohitteinä, vaikka ei vaihtoehtometallin suurkuluttaja olisikaan. Suomalaisittain kohtuu hyvin onnistunut genrensä edustaja.

3/5