torstai 20. elokuuta 2015

Glittertind - Blåne for Blåne (2015)

Vuosituhannen taitteessa folkki- ja viikinkimetalli olivat kovassa nousujohteessa. Oli Moonsorrow, Finntroll, Ensiferum, Thyrfing ja kymmenittäin muita samaan lokeroon sopivia yhtyeitä. Norjalainen, tuolloin Torbjørn Sandvikin sooloprojektina toiminut Glittertind osui esikoislevynsä Evige Asatron (2003) kanssa samaan buumiin. Sitä seurannut EP Til Dovre Faller (2005) albumi jäi ainakin omalta osaltani yhden hitin, maittavan Rolandskvadetin, ihmeeksi enkä sen koommin ole bändiä kuunnellut. Tänä vuonna julkaistu Blåne for Blåne on Glittertindin jo neljäs täysilaidallinen studioalbumi.

Folk metalia odottavalle, itseni mukaanluettuna, luvassa saattaa olla yllätys; metallia ei levyllä kuulla lainkaan. Pohjoismaista folkkia ja jopa kantrihenkistä letkeän haikeaa fiilistelyä sen sijaan tarjoillaan reilulla kädellä. Ensimmäisenä soiva Ukjend Land on erittäin lupaava iltaisen metsänuotion äärelle sopiva kitaravetoinen fiilistely. Tunnelma on erittäin kohdallaan ja myönnän, että tämä teki suuremman vaikutuksen kuin taannoinen hittikappale. Onpa Glittertind kasvanut kokonaiseksi kuusihenkiseksi yhtyeeksikin jo ennen edellistä albumia. Soitinpuolelta löytyy kattava kokoelma perinteisistä rocksoittimista aina huiluun, haitariin ja jousiosastoon.

Fiilistely jatkuu pirteämmässä kantrihenkisessä rallissa Høyr min song (Til fridomen), joka lienee levyn tarttuvin tunnelmointi. Pohjoismaista folkloreakin on kuultavissa monissa melodiakuluissa, vaikka häviääkin siinä reilusti esimerkiksi Gjallarhornille, Hedningarnalle tai Tenhille. Nimikkokappale Blåne for Blåne tai  Når knoppar brest ovatkin parhaita näytteitä pohjoismaisesta äänimaisemasta. Suhteellisen tasaisesta kappalemateriaalista löytyy yllättävän paljon kehumista ja noston arvoisia kappaleita. Pirteää meininkiä löytyy kappaleista Draumen ja Vedunder. Jälkimmäisessä särisee jopa sähkökitara. Levyn päättävät rauhallisemmat vedokset,  Fnugg av Snjo ja Bon. Viimeisenä mainittu on kuin kansanmusiikkiversio jostain hämyisen kauniista indierock-maalailusta.

Blåne for Blåne on hienosti soitettu ja tuotettu folkkialbumi, joskin melko tasainen ja yllätyksetön. Aktiivisessa kuuntelussa tätä ei ehkä pidemmän päälle jaksaisi, mutta tausta- ja matkamusiikkina niin autolla, pyörällä kuin metsässä kävellessä tämän voisi luukuttaa vaikka kymmenen kertaa peräjälkeen. Miksei kotona ollessakin. Se jos joku kertoo, ettei ole mitään vikaa. Albumin tunnelma on mukavan kevyt vaikka sävyistä löytyy haikeuttakin. Kuin amerikkalainen country ja pohjoinen kansanmusiikki kohtaisivat kuin preeriakoira ja tunturipuro. Blåne for Blåne on kaunis ja tunnelmallinen folkkilevy, josta huomaa, että tämä jos joku on Torbjørn Sandvikille sopiva musiikkityyli.

3,5/5