perjantai 26. kesäkuuta 2015

Sirenia - The Seventh Life Path (2015)


CD (Digipak) 16,99€ / EMP.fi
Norja on tullut tunnetuksi varsinkin suunnattoman tiiviistä black metal -skenestä, mutta pinnan alla on kytenyt paljon muunlaistakin musiikkia. Goottimetallin saralta ainakin The Third and the Mortal, Theatre of Tragedy ja Tristania ovat avanneet väyliä naislauletulle metallille. Tristanian yhden alkuperäisjäsenen, Morten Velandin, perustama Sirenia on jäänyt ainakin omalta osaltani lähes täysin aiemmin mainittujen suuruuksien varjoon, mitä nyt satunnaiskuunteluun on sattunut muutama kappale osumaan. Levyjä on kuitenkin tullut 14 vuoteen suhteellisen runsaasti ja tänä vuonna julkaistiin seitsemäs The Seventh Life Path.

Luvassa on melko tuhti paketti goottilaista sinfoniaa: bonusraita Tragica mukaanluettuna levylle mahtuu kaksitoista biisiä ja yli 70 minuuttia kestoa. Lyhyt instrumentaali Seti esittelee orkestraalista komeutta muhkeimmillaan ja siitä on hyvä jatkaa samanlaisella sinfonisella loistolla raskaan kitaroinnin, murinavokaalien, kuorojen ja naislaulajan kera. Serpent ja Once My Light edustavat täysin sitä mielikuvaa, mikä tulee mieleen sanoista "gothic" ja "symphonic". Äänimaailma on muhkea ja hämmästyttävän upean kuuloinen, mutta jostain syystä kappaleen runko itse ei nappaa mukaansa täysillä. Melodiakulut ovat hieman laimeita eikä raskaampi puolikaan tule näyttävästi esiin.

Ensimmäinen tarttuva ralli on Elixir. Siihen on saatu kiteytettyä musiikkityylin vetävämpi puoli jokseenkin hyvin. Levyn pisin kappale, reilun kahdeksan minuutin Sons of the North onnistuu myös viehättämään raskaalla riffityksellään ja siihen onnistuneesti liitetyllä sinfonisuudella. Levyn keskiväli tuntuu laahaavan samankaltaisissa tunnelmissa, josta on vaikea erottaa tai nostaa jalustalle erinäisiä kappaleita. Loppupuolen jo häämöttäessä vauhtia ja räväkkyyttä tuodaan lisää kappaleessa The Silver Eye, joka on kevyesti levyn tehokkaimpia kappaleita. Threatre of Tragedya muistuttava loppukevennys Tragedienne tuo naislaulaja Ailynin ääntä hieman paremmin esille, vaikka kappale ei muuten tarjoakaan mitään yllätyksellistä tai mitään mitä ei olisi jo ennen jonkin yllämainitun yhtyeen toimesta kuultu. Bonuskappale Tragica on sama tarina espanjaksi.

The Seventh Life Path on yksitoikkoisudestaan ja tasaisuudestaan huolimatta kelvollista ja miellyttävääkin kuunneltavaa. Sinfonian ja metallin yhdistyminen on onnistunut ihan hyvin. Jonkinlaista räväkkyyttä ja raakuutta lisäämällä tai tarttuvia melodiakulkuja enemmän sisältävänä tämä voisi olla todella iskevää sinfoniametallia. Siihen nähden, että levyllä esiintyy vierailevan kuoron lisäksi vain kaksi muusikkoa, Veland ja naisvokalisti Ailyn, lopputulos on yllättävän orkestraalinen ja täyteen ahdettu. Ailynin osuus vaan tuntuu jäävän mahtipontisten orkesteri- ja kuorosovitusten varjoon jättäen murinavokalisaatiolle paljon näkyvämmän roolin. Kyllä tämä maistuu välipalaksi Nightwishin, Tristanian tai Therionin kuunteluun, mutta ei mitenkään tarjoa mieleenpainuvaa tai ikimuistoista kokemusta.

3/5