torstai 25. kesäkuuta 2015

Babymetal - Babymetal (2014)


CD 15,99€ / EMP.fi


Kun japanilainen j-poppia ja death metalia yhteen sekoittava yhtye Babymetal julkaisi viime vuonna esikoislevynsä, nousi siitä oitis suunnaton hypetys. Koulupukuihin sonnustautuneet nuoret japanilaistytöt laulamassa poppia death metalin jyristessä taustalla ja se kohu saivat minut suhtautumaan tähän projektiin vähintäänkin epäilevästi. Mutta kun kyseessä on kuitenkin Nintendon, Playstationin, Uematsun, Kurosawan, Miyachakin, Final Fantasyn, Dir En Greyn, animen, karaoken, Toyotan, Sonyn ynnä muiden laadukkaiden nimikkeiden kotimaa, niin pitihän Babymetalillekin antaa mahdollisuus.

Koska Japanista on totuttu kuulemaan kaikenlaista erikoista, varsinkin musiikin saralla, niin eihän tämäkään idea loppujen lopuksi mitenkään omituinen ole. Uusi ja tuore kyllä. Ennakkoluuloille ja negatiivisille ajatuksille voi antaa lähtöpassit heti ensimmäisen kappaleen aikana. Raskaasti soiva kitaravalli yhdistettynä pirteään j-pop-lauluun on kieltämättä kierolla tavalla erittäin mukavan kuuloista. Metallinen anti tuo mieleen Metallican, Panteran, lukuisat (melodiset) death metal-yhtyeet ja jonkun verran industrialiakin on mukana. Japanilaista kulttuuria edustetaan animetunnareiden ja jopa videopelimusiikilta kuulostavan tapailun muodossa. Mukaan on päässyt kaiken lisäksi jopa reggaeta ja dubstepia.

Levyn avaajana toimii eeppisen intron omaava Babymetal Death, joka kiteyttää otsikossaan ja esityksessään Babymetalin raskaampaa ja deathimpaa puoliskoa. Seuraava Megitsune tarjoaa popimpaa ja melodisempaa animepoppinäkemystä. Gimme Chocolate!!n otsikko kertonee paljon ja on levyn yksi vetävimmistä ja väkevimmistä kappaleista panteramaisine kitarajunttauksineen. Industrial metalia hieman Turmion Kätilöiden tyyliin esitetään kappaleessa Iine!, joka on myös tarttuvan kertosäkeensä ansiosta levyn mieleenpainuvimpia teoksia. Sopisi erinomaisesti jonkun animesarjan lopputunnukseksi. Muusta materiaalista edukseen erottuva Onedari Daisakusen kuulostaa etäisesti Kornilta ja on myös levyn hienoimpia teoksia.

Yllättävän paljon suomalaiset metalliyhtyeet tulevat mieleen muutamista kappaleista. Akatsukin kitarasyntikkaleadi on vähän kuin Nightwishia tai Children of Bodomia, kone-elementein koristeltu runttaus Catch Me If You Can muistuttaa Velcraa tai Havoc Unitia ja levyn viimeistelybiisi Ijime, Dame, Zettai tuo mieleen kotimaisen melodisen death ja power metalin kirkkaimmat nimet. Liekö syynä suomalaisten melodiametalliyhtyeiden menestyminen Japanissa, vai onko kyseessä kuitenkin sattuma? Mielenkiintoinen seikka kuitenkin. Lähes tunnin mittaisella levyllä kuullaan kaikkiaan kolmetoista kappaletta, joista on turja heikkoa lenkkiä etsiä. Oikeastaan ainut yhtye johon tätä voisi kokonaisuutena verrata on tavallaan tasaisempaa vaikkakin toisaalta räväkämpää ja härskimpää vaihtoehtoista metallia ja rokkia esittävä Dir En Grey.

Babymetalin esikoislevy edustaa kawaii metalia parhaimmillaan. Ehkäpä tämä pistää isojen metalliyhtyeiden nokkamiehet pelkäämään Japanin kiertueillaan, ettei vahingossakaan tulla korvatuksi paikallisilla pikkutytöillä. Vaikka metalli onkin aivan yhtä raskasta kuin kaukaisilla läntisillä sukulaisillaan, eikä vaikutteiden määräkään mitenkään päätä huimaa, on tässä kuitenkin onnistuttu iskemään palapelin palaset juuri oikeille paikoilleen. Vokalisointi tuo raskaaseen metalliin mukavaa pirteyttä ja juurikin sitä tuoreutta ja uutuuden viehätystä. En sano, että juuri tällaista pitäisi olla enemmän, mutta Babymetal onnistuu tässä lajissa lähes täydellisesti. Pistää kyllä odottamaan seuraavaa julkaisua ja asettaa melko korkeat odotukset sen varalle.

4,5/5