Italiasta tulee monenmoisia hienoja yhtyeitä. Osa niistä on hieman kokeellisempiakin. Mukaan erikoisempien yhtyeiden listaan liittyy teknistä death metalia sekä avantgardea sekoittava ja suoltava Ad Nauseam. Yhtye on perustettu jo vuonna 2011, mutta ensimmäinen levy Nihil Quam Vacuitas Ordinatum Est julkaistiin vasta hiljattain.
Ensimmäisen kappaleen My Buried Dream lähtiessä soimaan yllätys on pienoinen. Sehän kuulostaa ihan Dödheimsgardin Supervillain Outcastilta (2007). Ehkä myös math death metal -bändi Meshuggahilta. Mahdolliset esikuvat ovatkin kunnolla ja huolella sisäistetty.
Levy on täynnä koukeroisia, miltei jazzahtavia kitarakoukkuja ja muita pieniä erikoisia vivahteita. Päätähuimaavan nopeiden mättöosuuksien jälkeen kevyemmät suvantokohdat luovat herkullisia kontrasteja. La Maison Diev on siitä oivallinen esimerkki. Tai Into the Void Eye, jonka loppuun on isketty mukavan kuuloista kauhuelokuvamaista ambientia. Kauhuelementit ovatkin huipussaan toiseksi viimeisen kappaleen The Black Veil of Original Flawn viimeisen kolmen minuutin ajan. Levyn päättää mahtava hieman vajaan 11 minuutin Superimposing Mere Will and Sheer Need. Räväkämpien kappaleiden jälkeen päätösraidan laahaavammat osiot kuulostavat erittäin hyvältä.
Erikoisesta ja mielenkiintoisesta konseptistaan huolimatta levyä vaivaa itsensä toistaminen. Vaikka kuinka haluaisi pitää tästä enemmän, saman idean kelaaminen kappaleesta toiseen tuntuu pidemmän päälle puuduttavalta. Vajaan tunnin mittainen kokonaisuus on kuitenkin loppujen lopuksi erittäin viihdyttävä ja debyytiksi varsinkin mainio taidonnäyte ja varsinkin lyhyempinä kerta-annoksina nautinnollinen eepos.
3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti