Melodista deathia jos jotain löytyy Suomesta kuin tatteja kaatosateella. Genren sisältä löytyykin vaihtelua sen verran, että eräskin on kehitellyt aivan uniikin samuraimetallityylin. Riihimäki-Tampere-akselilla vaikuttava Whispered julkaisi vuonna 2010 itämaisia vaikutteita sisältäneen debyyttinsä Thousand Swords ja jatkoa sille antoi toinen kokopitkä Shogunate Macabre toissa vuonna. Japanilaisten instrumenttien ja kulttuurin integraatio pohjoiseen deathiin jatkuu myös kolmannella kiekolla nimeltä Metsutan - Songs of the Void.
Instrumentaalinen alkusoitto Chi No Odori esittelee eksoottisia soittimia ja maalailee itämaista tunnelmaa mistä sitten lähdetäänkin ripeällä tahdilla polkevaan metalliseen mättöön kuulostaen joltain Ensiferumin, Shade Empiren tai Wintersunin orientaaliselta sukulaiselta. Ytimekkäästi nimetty Strike! tarjoilee mahtipontista, energistä ja raivokasta riffittelyä ja samankaltaista noin neljään minuuttiin mahdutettua mäiskettä isketään kehiin Exile of the Floating Worldissakin.
Tiiviin tunnelman omaavalle vajaan tunnin mittaiselle levylle on mahdutettu runsain mitoin nyansseja ja vivahde-eroja, ettei ainakaan samaa kehää saatikka melodiaa kierretä kahta kertaa levyn aikana, mikä on monilla saman tyylisuuntauksen yhtyeillä tapana. Biisejä on kuitenkin pääasiassa kahdensorttisia. Lyhyemmät kappaleet ovat varsin ytimekkäitä vaikkakin hyvin mahtaviksi yltyviä vauhtiralleja, kun taas levyn pisimpiin kappaleisiin mahtuu draaman kaarta reilummalla kädellä. Seitsemästä ja puolesta aina vajaaseen kahteentoista minuuttiin kellottavat Sakura Omen, Tsukiakari ja levyn viimeistelevä Bloodred Shores of Enoshima ovat vähintäänkin eeppisiä (taide)teoksia, joista löytyy raskaan paahtamisen lisukkeena upeita tunnelmaosioita.
Pakko vielä erikseen mainita levyn lyhyin ja kenties tarttuvin teos Victory Grounds Nothing, jonka melodioissa ja kertosäkeessä hoilatuissa mieskuoroissa on sellaista voimaa, että yllämainitut ja monet muut samaa genreä luukuttavat yhtyeet voisivat melkein ottaa oppia tästä. Ja miksei saman tien koko albumista.
Whisperedin aikaisempaan tuotantoon en ole pintaraapaisua yvällisemmin paneutunut, mutta tämän viimeisimmän taidonnäytteen myötä siihen on kyllä aihetta. Metsutan on äärimmäisen taidokas ja monipuolinen melodeath-kokonaisuus, johon japanilaiset höysteet tuovat vielä lisää persoonallisuutta. Japanilaisen musiikin ja metallin yhdistelmää en itse asiassa tätä paremmassa paketissa ole koskaan kuullutkaan, edes japanilaisten toimesta. Tästä jos samuraimetalli vielä paranee, niin ruvetaan puhumaan klassikoista. Ja mestariteoshan tämäkin julkaisu jo on.
4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti