tiistai 3. toukokuuta 2016

Brymir - Slayer of Gods (2016)

Kotimaassamme lymyilee lukuisia sinfonista death metalia soittavia yhtyeitä. Samaan kastiin kuuluu myös Helsingissä vuonna 2006 perustettu Brymir, joka on nimenä kyllä tullut vastaan, mutta viiden vuoden takainen debyytti Breathe Fire to the Sun onnistui silti menemään ohi. Pitkään kypsytetty ja haudutettu kakkoslevy Slayer of Gods julkaistaan kesäkuun kolmas päivä.

Levyn introituksena toimii hyvinkin ennustettavasti instrumentaalinen elokuvaspektaakkelimainen film score tyyliin Hans Zimmer ja vaikkapa Gladiator. Yhtye aloitti uransa nimellä Lai Lai Hei ja coveroi muun muassa Ensiferumia ja jollain tapaa juuret ovat edelleenkin kuultavissa. For Those Who Died sekoittelee kevyellä kädellä sinfoniataustoitusta ja melankolisia sekä eeppisiä melodioita, missä on kuultavissa yhteydet edellämainittuun ja myös Wintersuniin.

Aloitus on toki toimiva, mutta sanoisin, että albumi käynnistyy kunnolla vasta kolmannesta kappaleesta. Risen
on enemmän Shade Empireen ja Septicfleshiin kallistelevaa brutaalimmalla asenteella polkevaa sinfoniadödöä. Siitä sitten jatketaan samanmoisilla rykäisyillä The Black Hammer ja Nephilim aina levyn halkaisevaan komeaan pianovälisoittoon nimeltä Prelude.

Lyhyempien mättöbiisien jälkeen on luvassa massiivisempaa ja mahtipontisempaa meininkiä kahdeksan ja puolen minuutin nimikkokappaleessa, josta löytyy mättöä ja laahaamista tarpeekseen. Muhkeampiin raameihin on venytetty myös vajaan kuuden minuutin melodiatykitys Thus I Became Kronos. Vaikka pidemmissä kappaleissa on yritystä, on levyn päättävä kolmikko Stormsoul - The Rain - Pantheon of Forsaken Gods vieläkin huikeampaa kuultavaa, eli rujoa ja aggressiivista runttaamista taustaorkesterin pauhatessa taustalla.

Sinfonian ja deathin sekoitus toimii melkein aina, mutta toisaalta harvoin se pääsee todella yllättämään muulla tavoin kuin erinomaisuudellaan. Tässäkään tapauksessa levy tuskin tarjoaa mitään hirveän erilaista saatikka poikkeavaa kuin monet yllä mainituista yhtyeistä. Siitäkin huolimatta kokonaisuus toimii siinä missä pitääkin eikä albumin mahtipontinen ja voimakas meno laannu sekunniksikaan. Siispä jos janoat laadukasta sinfonista deathia, niin tässä on varteenotettava kiekko pahimpaan nälkään.

4/5