keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

End Of Aeon - Through Infant Eyes (2016)

Suomi on tunnetusti melodisen metallin mekka. Sama koskee tietysti myös doom metalia. Pelkästään viime vuonna ilmestyi yhden käden sormien verran uusia mestarillisia doom metal-eepoksia aina Swallow the Sunista Shape of Despairiin. Oman kortensa suomalaisen doom metalin suureen, sankkaan ja synkkään kekoon kantoi myös Kotkassa vuonna 2011 perustettu End of Aeon helmikuussa julkaistulla kakkosalbumillaan Through Infant Eyes.

Levy avataan melko perinteisellä death/doom-kappaleella nimeltä Ascension, jossa raskaasti soiva kitara ja korinalaulu yhdistyy herkkään melodiapuoleen, eli vähän niin kuin Red Moon Architect tai Swallow the Sun ikään. Raskaan kitararunttauksen ja Olli Suvannon kalvavan murinavokalisoinnin lisäksi kuullaan muun muassa Crimfallista tutun Sara Strömmerin kaunista puhdasta laulua sekä koskettavia ja melodisia kevyitä osuuksia. Hyvän vaikkakin melko tavanomaisen aloituksen jälkeen levy vasta lähteekin käyntiin reilun yhdeksän minuutin kappaleella I Am, josta löytyy jo reilummin yhtyeen omaa soundia.

Albumin kappalemateriaali on suhteellisen tasaista, mutta sitäkin laadukkaampaa. Kappaleisiin on saatu kosolti värikkyyttä, tai mustan ja harmaan eri sävyjä, raskaan mättämisen ja kevyen tunnelmoinnin kontrasteilla. Pääsääntöisesti materiaali kuulostaa tutulta ja turvalliselta tunnusmerkit täyttävältä melodiselta kuolo/tuomiometallilta, jossa ei suotta olla yritetty erottua niin sanotusta massasta. Silti syvän tunnelmaiset ja koskettavat kappaleet pitävät mielenkiintoa yllä aivan loppuun asti.

Levyn erikoisimpia kappaleita on huomattavasti vauhdikkaammalla tempolla kulkeva Verity, jossa kuitenkin muuten pidetään samanlainen herkkä fiilis yllä kiitos kauniiden melodioiden. Huippuhetkiä tarjoillaan myös teatraalisessa Ocean of Sincerityssa, joka paikoitellen muistuttaa jopa Shape of Despairin tuotantoa. Genrelle miltei epätyypillisesti kappaleilla on paria poikkeusta lukuunottamatta vain neljän ja viiden minuutin välillä, mutta tunnelma on saatu mahdutettua lyhykäisempiinkin biiseihin. Levyn päättävä neljä ja puoli minuuttia kellottava Sealed Heaven esimerkiksi on oikein esimerkillinen vastasävyjen koristama tunnelmakappale, jossa kuullaan myös upea kitarasoolokin.

End Of Aeonin toinen julkaisu on juuri sellaista kuin kotimaisen death/doom-albumin olettaa olevankin. Eli yksinkertaisesti tolkuttoman hyvä. Sinällään Through Infant Eyes ei tuo tuomiometalliin uusia puolia, mutta kun tyylisuunnan yleinen taso Suomessa on täydellisen huikea, sopii sitä soitellakin turvautuen lajityypin perusteisiin. Ja tässä tapauksessa kaikki on tehty todella hyvin, joten valittamista ei tästä levystä löydy. Itselleni tässä on taas yksi uusi mielenkiintoinen tuttavuus, jota tulen aivan varmasti seuraamaan jatkossakin. Ja sopisi toki muidenkin kotomaisesta tuomiometallista kiinnostuneiden tutustua End of Aeoniin. Hieno levy.

4/5