sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Witchcraft - Nucleus (2016)

Psykedeellinen rock ja doom metal kuulostaa aina erittäin lupaavalta yhdistelmältä. Tällainen hybridi löytyy mistäpäs muualtakaan kuin jälleen kerran länsinaapuristamme Ruotsista. Vuonna 2000 perustettu Witchcraft on takonut jo viisi täyslaidallista albumia, joista viimeisin, ytimekkäästi nimetty Nucleus julkaistiin tammikuun puolessa välissä.

En ollutkaan Witchcraftia aikaisemmin kuullut jostain kumman syystä ja kun levyn aukaiseva Malstroem käynnistyy, herää kysymys, että miksi ihmeessä tämä on päässyt livahtamaan ohi. Biisin introssa on jo selvää 60-70-luvun psykedeelistä progevivahdetta Jethro Tullin tyyliin ja itse tuomiometalli kajahtaa yhtä komeasti kuin vanhoilla kunnon Black Sabbathilla tai Pentagramilla ikään. Löytyy tästä jotain samaa myös Reverend Bizarren kanssa. Suurimman osan ajasta tempo pysyy doommaisen hitaana, mutta vauhdikkaampaakin meininkiä on tarjolla kuten vaikkapa raskaammassa Theory Consequensessa ja rokahtavammassa The Outcastissa.

Raskassointisen kitarasoundin vastapainona käytetään akustista soitantaa ja sitä esitelläänkin runsain mitoin levyn huikeimmassa teoksessa Nucleus. Neljätoistaminuuttisen biisin toinen puolisko jumitellaan kokonaan ja täysin yhden sointukierron ja kuorotaustan varassa ja tämä jotenkin muistuttaa Opethin joitain teoksia. Joka tapauksessa paljoa tätä hienommin ja tunnelmallisemmin ei voisi seitsemän minuutin toistoa suorittaa.

Edellisen lisäksi yksi levyn upeimmista teoksista on An Exorcism of Doubts, joka liikkuu sulavasti metallin ja psykedeellisten ja kevyiden tunnelmointien välillä. Väliin isketään taas pari rouheampaa ja lyhyempää doom-junttausta The Obsessed ja To Transcend Bitterness. Kenties tunnelmaltaan kaunein kappale on melodiaa paljon sisältävä Helpless. Puhdas kitarointi on todella nättiä kuunneltavaa ja raskaampi osiokin pidättäytyy melodiaan sopivammalla linjalla. Levyn päätöksenä kuullaan pisin, vähän vaille 16 minuuttinen Breakdown. Finaalikappaleen voisi ehkä sanoa jopa kiteyttävän levyn tunnelman ja kaikki ne osa-alueet, jotka yhtye taitaa. On kevyttä soitantaa, melodiaa, psykedeliaa ja progea sekä raskasta doom metal-rutistelua. Aamen.

Nucleus törmäyttää taidokkaasti psykedeelisen tunnelman vanhakantaiseen, Black Sabbathin tai Reverend Bizarren tyyliseen järkähtämättömän perinteiseen doom metaliin lisäten soppaan vielä lusikallisen progressiivista vivahdetta. Kun tuolta lännestä nyt näyttäisi näitä perinteistä ja 60-70-luvun rokkia kunnioittavia yhtyeitä tulevan kuten Year of the Goat ja Ghost, niin kyllä siihen porukkaan sopii myös Witchcraft täydellisesti. Helkkarin tyylikäs albumi tämä Nucleus on ja kannattaa ehdottomasti tutustua. Vuoden parhaimmistoa.

4,5/5