keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Riutta - Sinun Täytyy Elää Vielä Kerran (2016)

Oulun seudulta ponnistava  progressiivista rokkia soittava Riutta on perustettu jo vuonna 2004. Esikoislevy Kaikki on hyvin julkaistiin pari vuotta sitten ja seuraavana on vuorossa helmikuun 28 päivä ilmestyvä kakkosalbumi Sinun täytyy elää vielä kerran

Sain käsiini yhtyeen tulevan albumin ennakkokuunneltavakseni ilman sen kummempia ennakkotietoja. Yllätys oli jokseenkin suuri, kun rouhealla kitarasoundilla käynnistyvä Pyhäjoki alkoi soimaan. Kappale maalailee tummanpuhuvaa psykedeliaa ja progerokkia CMX:n, King Crimsonin ja jopa Tenhin tyyliin. Rouheaa kitarasoundia ja hämyisiä sekä utuisia fiilistelyosuuksia sisältävä aloituskappale teki jo vaikutuksen, mutta Valkoinen kohina vie öistä tunnelmaa vielä pidemmälle. Nimestä voi aavistella, että myös Takaisin pimeään esittelee vastaavanlaisia tunnelmakuvia. Kappaleen assosioi helposti kotomaisiin hämärtyviin kesäiltoihin ja -öihin kun hiljainen heinäpelto kannattelee järveltä noussutta sakeaa usvaa. Vähäeleisen ja lähes hypnoottisen biisin kaikuvasta kitaroinnista tulee melkein mieleen Angelo Badalamentin Twin Peaksiin säveltämät teemat.

Levyn upeimmat kappaleet on mahdutettu noin puolen välin paikkeille. Yllämainitun lisäksi kahdeksan minuuttinen Sykli on hieno poikkileikkaus levyn sisältämästä raskaamman soiton ja tunnelmallisen ja kevyen osaston kauniista yhteentörmäyksestä ja loppua kohden kohoavaa kappaletta voi kutsua lähes eeppiseksi progerock-teokseksi. Myös yksinkertaisempiin kappalerakenteisiin pohjautuvat biisit on myös saatu erittäin puoleensavetäviksi tunnelmakuviksi. Tasaisen bassokuvion ja rumpukompin poljenta kappaleessa Kahdeksan minuuttia on kertakaikkisen lumoavaa kuunneltavaa. Oivallisesti nimetty Terminaattori tarjoilee hieman rokimpaa progeilua ja reilun parin minuutin Lorenz akustisine kitaroineen ja lyriikoineen on kuin vähän erilainen tuutulaulu. Levyn päättää Anteeksi lihassa ja veressä, joka antaa viimeisen sumuisen silauksensa kolmevarttiselle, hyvin unenomaiselle ja erittäin tiiviille kokonaisuudelle.

Sinun täytyy elää vielä kerran on kauniin ja hämärän yöllisen tunnelman omaava levy, joka vangitsee koko kolmevarttisensa ajaksi. Kokonaisuutta voi sanoa erittäin tiiviiksi, joka lipuu helposti alusta loppuun muutamaankin otteeseen, ennen kuin edes huomaa levyn päättyneen ja alkaneen alusta taas uudestaan. Levy tarjoilee lähes yhtä voimakkaita tunnelmia kuin mitä CMX melkein kahdenkymmenen vuoden takaisella Vainajala-levyllä tai sitä vanhemmilla tuotoksilla. Vaikka yhtyeen musiikki ei siitä ole pahentunut, niin tyyli on sen verran muuttunut, että sen tyyppiselle on ollut tilausta jo hyvin pitkään. Riutta tuli ikään kuin tilauksesta. Kannattaa siis tutustua mikäli vanhan CMX:n progemmat teokset tahi Tenhin luomukset ovat sydäntä lähellä. Todella hieno albumi siis on kyseessä.

4/5