torstai 7. tammikuuta 2016

Riffocity - Disciples of the Storm (2016)

Kun yhtyeen nimi on niinkin kekseliäs kuin Riffocity, jää tuskin suureksi arvoitukseksi yhtyeen edustama tyylisuunta. Kreikkalainen vuonna 2013 perustettu viisihenkinen metallipoppoo edustaa lähes ennustettavasti perinteistä thrashia. Yhtyeen esikois-ep Disciples of the Storm julkaistaneen tässä kuussa.

Ennakoitavuus voi jossain tapauksessa olla hyvinkin negatiivinen asia, mutta Riffocity taitaa ja täyttää perinteisen ja sitäkin toimivamman thrashin tunnusmerkit sen verran hyvin, että ihan The Big Four kalpenisi nykytilassaan. Viiden kappaleen kokonaisuus polkaistaan ytimekkäästi käyntiin kappaleella Discipling, josta ei yritteliäisyyttä ja ehtaa rässin voimaa puutu. Riffit ovat jotain sukua Slayerille, mikä on näin hyvin toimiessaan todella upeaa kuultavaa.

Soundeista voi löytää vanhankantaisuuksia, etenkin kasikytlukulaisuuksia vaikka millä mitalla, mutta silti rosoinen äänimaailma pidetään sopivan muhkeana. Kappalemateriaali on melko tasaista thrashin lainalaisuuksia kierrättävää metelöintiä, mutta toinen toistaan upeampi kappale pistää kädet hakkaamaan pöydän kulmaa. Aloitusraidan kaltaisia tykkejä riffejä isketään biisissä Iron Will, mutta kaavasta hieman irtaudutaan hämyisämmässä Holethrosissa, joka kuulostaa ihan joltain Mandatory Suicidelta. Kertosäkeisiin on uskallettu sisällyttää hieman rokimpaa otetta kuin mahdollisissa esikuvissaan ja siitä oivallinen esimerkki on The Past That Storms. Levyn päättävä The Patriot alleviivaa yhtyeen nimen mukaisia mielikuvia esitellen ne perinteiset ja pakolliset Angel of Deathit. Vokalisti Thomas Trampouras ansaitsee muun rytmiryhmän ohella kehaisut Tom Arayan ja vanhan kunnon Venomin Cronoksen sekaisesta ulosannistaan.

Perinteisistä mummonlihapullista pitävä tuskin kaipaa pöperöönsä oliiveja tai auraa ja samalla tavalla Riffocityn viehätys perustuu perinteitä kunnioittavaan soundiin ja soitantaan. Moitteita tästä on paha mennä sanomaan, mutta tokihan tämä vielä pientä kypsyttämistä tarvitsee. Siihen nähden, että Disciples of the Storm on vasta ensimmäinen julkaisu, puitteet ovat sekä nyt että tulevaisuuttakin ajatellen erittäin hyvät. Kenties jossain välissä tuleva esikoisalbumi nostaa panokset vieläkin korkeammalle.

4/5