maanantai 21. joulukuuta 2015

Balance Breach - Incarceration EP (2015)

Mikkeliläinen Balanche Breach on ollut kasassa jo vuodesta 2006, kun ala-asteikäiset rumpali Antti Halonen sekä kitaristi Terho Korhonen sen perustivat. Alunperin nimeämätön bändiprojekti toimi vuodesta 2009 alkaen nimellä Damion ja sai aikaiseksi pari demoa sekä ep:n ja teki keikkaa ollen mukana muun muassa Wacken Metal Battle-semifinaalissa. Tänä vuonna marraskuussa nimi vaihtui nykyiseen ja saman tien ilmestyi uusi ep-levy Incarceration.

Saatekirjeessä lupaillaan häikäilemättömän määrätietoista musiikillista näkemystä, joka todella näyttää ja kuulostaa pitävänsä paikkansa. Viiden biisin levyllä on kestoa reilut 17 minuuttia, mutta vivahteita löytyy aivan tarpeeksi. Lopputulos voisi olla jotain mitä tulee, kun laitetaan Stam1na, Enslaved, Insomnium, Bullet For My Valentine tehosekoittimeen ja vatkataan sitä tovi jos toinenkin. Parin minuutin nimikkokappale yhdistelee suomalaista melankoliaa progesävytteiseen ja raskaaseen riffittelyyn, josta löytyy viitettä niin deathiin kuin bläkkiin. Deprivation on myös koukuttavia kitarasoitantoja sisältävä kappale, jonka kertosäkeestä löytyy niin melodiasta kuin vokalisti Aleksi Paasosen soundista pieni vivahde Painia ja Peter Tägtgrenia.

Useless Prey tuo metalliseokseen mukaan Bullet For My Valentinea tai jotain vastaavaa metalcoren popahtavaa elementtiä. Se toimii melkoisena kontrastina raskaammalle paatokselle. Levyn raskain ja useamman kuuntelun jälkeen jalustalle nouseva kappale Cast Aside tuo mukaan Mastodonin tyylisiä kitarasoundeja. Levyn päättävä viisiminuuttinen The Essence of Joy viisiminuuttinen on aika pitkälti kuin eeppinen yhdistelmä edellisistä kappaleista. Kappaleen lopettava kaunis melodia kruunaa levyn.


Pakkohan se on myöntää, että saatekirjeessä luvattu uudehko näkökulma metalliin on täysin eksakti kuvaus levystä. Monin paikoin materiaali kuulostaa hyvin tutulta, mutta se on taidokkaasti tehty ja nimenomaan omiin nimiin sen sijaan, että ketään olisi lähdetty kopioimaan. Valtavasta diversiteetistä johtuen jo viiden kappaleen kokonaisuus on himpun verran hajanainen, mutta kun yksittäiset kappaleet potkivat täysillä ja punainen lanka on kuitenkin olemassa, ei tätä voi kuin kehua. Jos uusi näkemys metalliin pysyy vielä debyyttialbumilla ja kappalemateriaalia vielä hiotaan täyteen huippuunsa, voi tässä olla suomalaisen modernin metallin uusi vientituote tai ainakin jonkinlainen menestystarina.

4/5