Saatteessa valiteltiin, ettei studiotyöskentelyyn ole varaa, joten homma on hoidettu kotiin, niin, kotona. Soundit ovatkin melko ohuet ja varsinkin ensimmäisellä kuuntelulla halvoilla nappikuulokkeilla liikenteen hälyssä vaikutelma oli melko kehno. Toki jos vertailukohtana pitää mainittuja vaikutteita, niin voi olla Iku-Tursonkin kanssa hukassa. Itse kuulen yhtyeen tyylissä paljon samaa kuin Summoningin 20 vuoden takaisessa debyytissä Lugburzissa. Toki yhtymäkohtia löytyy myös Burzumiin ja sen pariin klassikkoon, kun sitä atmosfääriä taustalla on jos jonkun verran. Levyn aloittava seitsemän ja puolen minuutin Valon Kuolema lienee eniten noihin kahteen verrannollinen eepos. Introbiisi kestää pidempään kuin loput kaksi yhteensä, mutta niihinkin on saatu pakattua tunnelmaa. Kireän kitarasoundin taustalla käytetään hyvänä lisukkeena miellyttävän kuuloista synataustoitusta ja vokaaleissa on mukavasti kaiutusta.
Of Death and Gods on esikoisdemoksi kelvollista tavaraa. Suurimmaksi häiriötekijäksi muodostuu lähinnä tekniset ja tuotannolliset seikat. Soundi on ohutta ja suttuista ja soitosta huokuu viimeistelemättömyys. Biisit itsessään vaikuttavat kuitenkin hyvin asiallisilta ja toimivilta ja uskon vakaasti, että kun äänityspuoli oli se sitten studio tai kaljapalkalla työskentelevä apulainen, Iku-Tursolta voi odottaa varsin miellyttäviä atmospheric black metal-kokonaisuuksia.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti