sunnuntai 11. lokakuuta 2015

VHOD - Dreamcleaver (2015)

Itselleni täysin tuntemattomista kanadalaisista death metal-yhtyeistä tai paremminkin sooloprojekteista Morbid Darknessista, Worms of the Birthista ja Godcursedista tuttu multi-instrumentalisti Chris Shaver aloitti viime vuonna uuden yhden-hengen-yhtyeen nimeltä Vhod. Projektilla on takanaan sekä neljä singleä että neljä EP-levyä, mikä on jo melko vauhdikasta toimintaa parin vuoden sisään. Marraskuussa julkaistaan Vhodin debyyttialbumi Dreamcleaver.

Koska minulla ei ollut mitään käsitystä Shaverin aikaisemmista projekteista, oli melko mahdotonta arvata etukäteen mitä levy pitää sisällään. Kotimaansa sekä genren perusteella olisi toki voinut tehdä jotain johtopäätöksiä. Sen perusteella olisin todennäköisesti arvannut väärin. Tyylilaji on toki death metal, mutta se kuulostaa aika paljon ruotsalaiselta sellaiselta ja jos johonkin yhtyeeseen pitäisi nopeasti rinnastaa, niin se olisi Hypocrisy.

Levyn alku on melko perinteisen tyylin deathia, mutta kehitystä tapahtuu sitä mukaa, mitä pidemmälle levy etenee. Yltiömäisiin kokeiluihin ei suinkaan sorruta, mutta kaikenlaisia pieniä nyansseja on havaittavissa kappaleessa jos toisessakin. Levyn aloittavat Still The Blood ja The Spectre's Behest antavat melko hyvän läpileikkauksen levyn materiaalista. Teknisesti taitavaa soittoa, vauhdikasta riffittelyä ja ennen kaikkea toimivia kappaleita.

Kappaleiden pituudet vaihtelevat kolmesta seitsemään minuuttiin. Sellaisia ovat esimerkiksi melodinen ja ripeällä tempolla polkeva On The Tree of Woe ja verkkaisempi riffivetoinen runttauskappale So Pass Away / Locus Mortis. Kestoltaan samaa luokkaa on yksi levyn parhaista vedoista, Dragon Sands, jossa on erinomaisien melodioiden varassa toimivia jumituksia. Parin hitaamman kappaleen jälkeen äärinopea Reap The Harvest tulee kuin tilauksesta.

Jossain mediatiedotteissa Vhodia luonnehdittiin termillä experimental death metal, mistä on ehkä todella pieniä viitteitä kuultavissa. Termi soveltuu erinomaisesti hitaampaan, kevyempään ja tunnelmallisempaan kappaleeseen Now Undertow, jossa on jotain Anatheman tyylistä rauhallisuutta, eikä post-metal-nimikkeen käyttökään ole kaukaa haettua. Shaverin puhtaat laulut ovat mitä erinomaisin ratkaisu kappaleessa ja sitä olisi mielellään kuullut enemmänkin.

Levyn kolmessa viimeisessä kappaleessa jatkuu levyn tasokkuus, vaikka tuon yhden erikoisuuden päätteeksi on vaikea yllättyä. Flesh For Our Swords tarjoaa upeaa kitaranmurjontaa, jonka jälkeen levyn ainut instrumentaali Obsequies mukavan hengähdystauton ennen viimeistä tykitystä. Albumin pisimmäksi venynyt päätöskappale Dreamcleaver on pituudestaan huolimatta kaikkein hiteimmän kuuloinen kappale. On melodiaa, on vetäviä riffejä ja upeita sooloja. Melkein voisi sanoa, että tarttuva kappale.

Dreamcleaver osuu sopivasti kultaiselle keskitielle lähes kaikilla osa-alueillaan. Siinä on melodisuutta, mutta ei liikaa, soundit ovat selkeät ja raskat, mutteivät laisinkaan ylituotetut. Teknistä otettakin löytyy, mutta liian moderniksi ei yllytä. Ainut asia, missä keskitieltä on poikettu, on voimakas kappalemateriaali sekä sen muodostama upea kokonaisuus. Biisit ovat alusta loppuun loistavia. Ehkei tämä niin ennenkuulumatonta ole, mutta pääasia on se, että kaikki toimii mainiosti ja on sopivasti omanlaistaan kuolonmättöä. Kannatti siis yhdistää kaikki vanhat projektit ja keskittyä yhteen. Dreamcleaver on erinomainen levy, johon kannattaa ehdottomasti tutustua varsinkin jos Hypocrisy, Dan Swanö tai Meshuggah yhtään hetkauttavat.

4/5