lauantai 10. lokakuuta 2015

Chaos - Mortality Makes The Humanity (2015)

Varkautelainen Chaos perustettiin vuonna 2011 ja on julkaissut pari demoa ja yhden EP:n. Metallin eri tyylilajeja sekoittava debyyttialbumi Mortality Makes The Humanity julkaistaan marraskuun 13 päivä. Albumi tarjoaa lyyrisiltä aiheiltaan tieteissävytteisen tarinan atlantislaisisten perillisiksi itseään uskottelevan trasnhumanistisen eliitin maailmanvalloitusyrityksestä samalla muun muassa ihmisyyttä, liikakansoitusta ja koneisiin sulautumista pohdiskellen.

Sci-fi-henkisyys paistaa läpi levyn avaavassa instrumentaalissa Prologue: Mutilate the Reality, josta siirrytään lievästi tekniseen tai progressiiviseen raskaaseen metallikappaleeseen Awakening, jossa on kenties aavistuksen verran deathin sävyjä mukana. Ensimmäisellä vähemmän intensiivisellä kuuntelulla koko levyn fiiliksen pilasi seuraavana soiva Who Dies Next?, jonka tylsä melodia sekä tarttumapinnaton kokonaisuus osuivat korvaani pahemman kerran. Tämän kappaleen kohdalla asiaa eivät muuttaneet seuraavatkaan kuuntelukerrat.

Yhden tylsän biisin takia arveluttavaksi muuttunut kokonaisuus alkoi paljastaa koukkujaan kun otin sen uudemman kerran tarkastelun alle. Atlanteas tarjoaa mielenkiintoisia melodiakulkuja ja Skirmish teknistä rytmittelyä. Levyn kohokohdat tulevat kuitenkin vastaan kolmessa perättäisessä kappaleessa. Dream Alive on kenties levyn progressiivisin teos, jossa löytyy kevyempää tunnelmointia raskaan soitannan ohella. Loppupuolen melodioissa on jopa pari Iron Maidenia muistuttavaa kohtausta. Kappaleessa mukana oleva naislaulaja tekee levyn parhaimmat vokalisointisuoritukset. Hienoista progeiluistaan huolimatta levyn ehdottomasti paras biisi on lyijynraskas ja riffipainotteinen On The Run. Raskaan soiton päätteeksi rauhallinen, mutta synkähkö Still Breathing on täydellinen osuma. Töksähtävällä englannilla kerrottu tieteistarina muistuttaa jostain syystä videopelejä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Melodiat ja tunnelma kuitenkin puree muistuttaen jostain joskus kuulemastani kappaleesta. Liekö jotain Anathemaa, Katatoniaa tai vastaavaa.

Albumin loppupuolella ei aivan yhtä säväyttäviä teoksia enää kuulla kuin nuo puolen välin helmet. Toimivia teoksia kuitenkin. Machine Heartin loppuhuipennus varsinkin. Päätöskappale Edgeless onneksi nousee levyn keskitason yläpuolelle tarjoten runsaasti vaihtelua raskaasta runnomisesta kevyimpiin väliosioihin. Introsta tulee jokseenkin mieleen Tool. Sen jälkeisistä riffeistä ja levyn parhaimmista murinavokaaleista Amorphis. Muun muassa. Joka tapauksessa hieno ja värikäs päätös levylle.

Ensimmäisen kuuntelun aikana Mortality Makes The Humanity ei juuri vaikutusta tehnyt kuin parin kappaleen aikana. Seuraavat ja paljon keskittyneemmät kuuntelut kuitenkin paljastivat hieman karkean tai jopa tönkön ulosannin takaa omaperäisen tyylin omaavan yhtyeen. Oman soundin löytäminen on jo saavutus sinänsä, mutta jos ulkoasua tästä viilataan ja saadaan tunnetta vielä enemmän mukaan, saattaa tuloksena syntyä todella loisteliaita kokonaisuuksia. Tämäkin oli tavallaan pinnan alta juuri sellainen. Se on pakko vielä sanoa, että Chaos on todella mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Alla Youtube-linkki siihen parhaaksi kehumaani On The Runiin.

3,5/5