lauantai 3. lokakuuta 2015

Diablo - Silvër Horizon (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi
Kaksikymmentä vuotta sitten perustettu melodista deathia sekä thrash metalia sekoitteleva Diablo julkaisi edellisen levynsä Icarosin vuonna 2008. Kuudetta levyä saatiinkin odotella ajan kanssa ja seitsemän vuotta siinä sitten lopulta kesti, että tämä uutukainen Silvër Horizon näki päivänvalonsa.

Muistelisin, että alkujaan tutustuin yhtyeeseen ennen ensimmäistä virallista julkaisua, kun nimi oli vielä Diablo Brothers. Muuta muistikuvaa siitä ei sitten olekaan, mutta nimi jäi jo silloin mieleen. Ensimmäinen levy Elegance in Black teki jo jonkinlaisen vaikutuksen, mutta kolmas albumi ja oma suosikkini Eternium niin sanotusti räjäytti pankin. Ja olihan se single Read My Scars julkaisuvuotensa kovimpia hittejä. Viimeisimmät levyt Mimic47 ja Icaros luonnollisesti olivat lähes yhtä tykkejä kuin oma suosikkini Diablon diskografiasta.

Levyn aloittaa tiukka kolmikko The Call, Isolation sekä The Serpent Holder, jotka tarjoavat melko perinteiset Diablot. Tyylillisesti kuljetaan jossain Panteran ja Insomniumin välimaastossa Rainerin vokalisaation edustaessa keskivertoa melodeath-yhtyettä personallisempaa karjumisen sekä puhtaan laulun sekaista ulosantia. Melodiapuoli on ehtaa melankolian täyteistä Suomea ja riffittely sekä kompittelu ovat raskasta metallia sen teknisemmästä laidasta. Ote ei hellitä tiukan aloituksen jälkeen, vaan alkulämmittelyn jälkeen heitetään kuulohermoille lisää löylyä ja entistä kovempia kappaleita. Into The Void ja Illuminati ovat vieläkin tarttuvampia ja tykimpiä death/thrash-sivalluksia suoraan luihin ja ytimiin. Jälkimmäiseen on mahdutettu miltei elokuvamaisia syntikkapitoisia tunnelmaosioitakin.

Kun puolet kymmenestä biisistä on kuunneltu läpi, voisi odottaa jo jonkinlaista laantumista, mutta sen sijaan tarjoillaankin lisää yllätyksiä. Prince of the Machinen alkuliideissä on samaa sointia kuin Viikatteella konsanaan. Yhtäläisyydet maamme parhaaseen rautalanka(metalli)yhtyeeseen jäävätkin siihen. Hieman rauhallisemman kappaleen jälkeen on hyvä pitää kontrasteista huolta vauhdikkaammalla nimikkokappaleella, josta löytyy rautaista otetta ja potkua. Silvër Horizon on täynnä kovia biisejä, mutta parhaan kappaleen tittelistä ei tarvinnut epäröidä. Sävyiltään synkkä Savage, noin kuuden ja puolen minuutin tykitys, on kuin levyn parhaimmat puolet tiivistettynä yhteen kappaleeseen. Toinen huippukappale on Corium Black, joka sisältää levyn upeimmat riffit. Päätöksenä soiva Voyage To Eternity ei myöskään jätä kylmäksi.


Silvër Horizonilla on kestoa reilut 50 minuuttia ja sisältö on alusta loppuun täyttä terästä. Varovaisten ennakko-odotusten ja ensimmäisten kuunteluiden jälkeen levystä kuitenkin kuoriutuu vaihteleva ja voimakas kokonaisuus, jossa oma tyyli on tavallaan viety äärimmilleen. Toisaalta samaa vanhaa ja tuttua Diabloahan tämä on, mutta kieltämättä muutaman kuuntelun perusteella alkaa vaikuttamaan siltä, että Silvër Horizon voi olla jopa Eterniumia tiiviimpi ja tykimpi kokonaisuus. Todella upea levy siis ja kuuluu vähintäänkin Diablo-levytyksien kärkikaksikkoon.

4/5