perjantai 2. lokakuuta 2015

Turmion Kätilöt - Diskovibrator (2015)

Reilut kymmenen vuotta sitten, juuri kun olin saanut itseni sivistettyä ulkomaisten industrial metalin sen hetken kuumimmilla nimikkeillä Rammsteinilla, Oomph!:lla,  The Kovenantilla, Deathstarsilla,  Painilla sun muilla ihmetyksillä, saapui Turmion Kätilöt Hoitovirheineen, Teurastajineen ja Naaraineen tietoisuuteeni. Humorististen ja suorastaan hykerryttävien otsikoiden sekä lyriikoiden takaa paljastui yllättävänkin vakavasti otettava tehdasmetalliyhtye. Edellinen albumi Technodictator julkaistiin pari vuotta sitten. Nyt on vuorossa vähintäänkin yhtä iskevästi nimetty kuudes albumi Diskovibrator.

90-luvun rakkaan eurodancen estetiikkaa ja rouheita kitarajunttauksia isketään tiskiin samantien tarttuvassa kappaleessa Kirottujen Karnevaalit. Eikä meininki siitä suinkaan huonone. Yleensä lyriikoihin ei tule kiinnitettyä niin paljon huomiota, mutta jokin Turmion Kätilöiden kierossa ja sysimustassa huumorissa kiehtoo. Aina Arki on musiikillisesti tehokas kappale, mutta kertosäkeen punchline "jättäkää naisemme rauhaa / lypsäkää omat lehmänne / postimyynnistä voit tilata naisen / tumman ja riettaan muukalaisen" on melko naseva ja ennen kaikkea helkkarin hauska.

Yhtyeen resepti ja kaava on hyvin yksinkertainen ja sitäkin toimivampi. Saatanan raskasta, välillä helvetin nopeaakin runttausta ja junttausta kaikkine konesäksätyksineen ja jumputuksineen ja sitten pirun tehokas ja tarttuva kertosäkeen rallatus. Vaikka biisimateriaali onkin melko tasaisen laadukasta, varmaa ja voimakasta, ensimmäisillä kuunteluilla jokaisesta kappalesta löytää aina jotain edellistä toimivampaa. Ihan vain muutaman tehokkaan tykityksen mainitakseni voisin ylistää levyn parhaimmistoon kuuluvia, eli niitä tarttuvimpia kappaleita. Sinä Saatana ja Vastanaineet ovat sellaisia voimaralleja, että voisi loputtomalla replaylla kuunnella muutaman päivänkin putkeen. Onpa Ranteet Auki myös aika erikoinen vedos, jossa omin sanankääntein vähän lainaillaan vanhaa hittiä Meksikon Pikajunaa. Lataa ja Varmista on myös potkiva biisi, mutta lyriikanpätkä kiteyttää yhteen säkeeseen varmasti monia, varsinkin litukan ylihinnoiteltua Pulled Porkia ostaneita, puhuttelevan asian: "nyhtöpossulla on tyyli jäädä aina jotenkin hampaankoloon".

Levyn loppupuolella onkin sitten todellinen yllätysbiisi. Sinulle lähentelee lyyrisesti jo herkän, kauniin ja vakavasti otettavan tunnusmerkkejä tuoden mieleen, ainakin mahtipontisen kertosäkeensä aikana, hieman vastaavanlaiset Rammsteinin kappaleet Ohne Dich tai Nebel, sillä erotuksella tosin, että tämä on kuin tekninen industrial death metal-versio jommasta kummasta. Joka tapauksessa tämä herkistely olisi ollut ylivoimainen lopetuskappale tälle levylle, mutta sen sijaan saammekin nukahtaa lähes kahdeksan minuutin kummajaiseen, edellisen levyn ykkösosaa jatkavaan To Be Continued: Act 2. Voihan silläkin industrialjumputushämistelyllä olla jokin merkitys, mutta melko hämäräksi jää sen tarkoitusperät.

Diskovibrator ei juuri uudista Turmion Kätilöitä suuntaan eikä toiseen, mutta totuttuun tapaan tarjoaa koko levyllisen pirun tarttuvia ja lyriikoiltaan hauskoja kuuntelukokemuksia. Tokihan levykokonaisuus tuntuu aikaisempia tiiviimmältä ja vahvemmalta, siinä on siis kehitytty ja paljon. Levyn tavallaan yksinkertaiset kappaleet ihme kyllä uppoavat joka kuuntelulla edellistä kertaa paremmin. Diskovibrator tarjoilee 35 minuuttia valkealla moottoriöljyllä rasvattua puhdasta terästä, joka pistää isommankin lihakasan värisemään rytmiensä mukana. Viimeisen kappaleen voi unohtaa kokonaan tai ajatella sitä jonkinlaisena bonuskappaleena jonka voi hyvin omatunnoin feidata.

4/5