sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Children of Bodom - I Worship Chaos (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi
Se oli kova juttu, kun Espoon lahja melodisen death metalin maailmankartalle, Children of Bodom, julkaisi debyyttinsä Something Wild vuonna 1997. Melodisesta svenskadödöstä vaikutteensa saanut yhtye kolahti juuri Hypocrisyyn ja In Flamesiin tutustuneeseen teiniin kuin leka tiiliseinään. Terävin kärki tuosta esikoisjulkaisusta on jo ajan kanssa hioutunut pois, mutta vuoden 1999 Hatebreeder on edelleenkin upea kokonaisuus ja ehdottomasti se kovin CoB-julkaisu koskaan. Sen jälkeen levykokonaisuudet ovat enemmän ja vähemmän painineet tasapaksun materiaalin ja muutaman kovan irtohitin kanssa. Pari edellistä julkaisua Relentless Reckless Forever (2011) ja Halo of Blood (2013) eivät juuri innostaneet, joten en turhia odotteita asettanut tätä yhdeksättäkään I Worship Chaos-nimeä kantavaa albumia kohtaan.

Bodomin miehistö on pysynyt alusta alkaen vakiona, mitä nyt Laihon millintarkkaa ja äärinopeaa leadisooloilua on ollut komppaamassa jopa kaksi rytmikitaristia kautta aikain. Viimeisin kompittaja Roope Latvala jättäytyi pestistään vuoden alkupuolella ja näin ollen I Worship Chaos on ensimmäinen Bodom-julkaisu, jossa soittaa vain neljä muusikkoa. Kaikki siis ihka alkuperäisiä jäseniä.

Levyn aloituskappaleiden, I Hurt sekä My Bodom (I am the Only One), kanssa tuntuukin vähän siltä, että yhtye on päässyt takaisin bodomisminsa ytimeen ja alkulähteille. Periaatteessa kappaleissa ei ole mitään uutta auringon alla, mutta jonkinlaista voimakkuutta on potkuun saatu. Ensimmäisenä julkaistu single Morrigan maistuu ihan kymmenen vuoden takaisille Bodom-hiteille sekä hyvässä että pahassa. Onhan tämä jo kuultu, mutta siitä huolimatta se toimii ja ajaa asiansa.

Vauhtia ei voi väittää tältäkään levyltä puuttuvan. Ei ole kuitenkaan mikään yllätys, että reilusti muita biisejä hitaampi, hieman Hypocrisyn tyylinen viipyilevä runttaus Prayer For The Afflicted on levyn parhaimpia kappaleita. Hitureita on yllytty tekemään melkein liukuhihnalla, kun levyn loppupuolella soiva All For Nothing jatkaa soittajien sormia ja lihaksia säästävällä tempolla. Prayeriin verrattuna tämä on kuitenkin jo melkein balladitasoa. Tehoa löytyy nopeammistakin kappaleista. Nimikkobiisi, Suicide Bomber sekä päätöskappale Widdershins sisältävät maittavia melodioita sekä potkivaa riffityöskentelyä.

I Worship Chaos on yllättäen melko hyvä levy, jossa pitkästä aikaa levykokonaisuus tuntuu suhteellisen eheältä ja yksittäisiä irtosivalluksia on paljon vaikeampi lähteä erittelemään. Vaikka mukana onkin muutamien edellisten levyjen kaltaista tasaisuutta, on Bodomissa silti huomattavissa jonkinlaisia muutoksen tuulia. Hassua sinänsä, että vaikka maailman parhaimpiin kautta nopeimpiin kitaristeihin lukeutuva Laiho vastaa yksin koko levyn kitaroinneista, on kaikenmaailman soolopornoilun määrä aikaisempiin levyihin nähden paljon maltillisempaa. Ja hyvä niin. Tällä hivenen pelkistetymmällä ja enemmän potkiviin riffeihin nojaavalla linjalla jos jatketaan, voi virtuoosimaisen soitannan takaa paljastua vieläkin tiukempia levykokonaisuuksia. Kyllä tämä I Worhip Chaos on parasta Bodomia pitkään aikaan.

3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti