The Physicists - My Love Is Dead (2015)

Helsingistä ponnistava industrial metal-poppoo The Physicists sotii ikivanhaa bändikeskeistä muottia vastaan suhtautumalla kokoonpanoon piristävän kevytkenkäiseksi. Vajaan kymmenen vuoden aikana on saatu aikaiseksi vain yksi single, EP sekä debyyttilevy, mutta ainakin kitaristeja ja rumpaleita on kierrätetty iso liuta. Saatteessa luonnehditaankin yhtyettä artistien kommuuniksi, jossa ei koeta mielipahaa, jos joku käy vain kääntymässä yhtyeen rivistössä ja siirtyy samantien muiden harrastuksiensa pariin. Yhtyeen toinen albumi kantaa nimeä My Love Is Dead.

Otsikoita silmäilemällä tulee hieman ristiriitainen kuva, onko yhtye vakavasti otettava vai huumorimielessä liikenteessä. Joka tapauksessa levyn ensimmäiset raidat Sundae sekä Travel Song kuulostavat jonkun verran Marilyn Mansonilta tai Kornilta. Ainakin tuotantopuolelta. Soundi onkin erinomaista. Biisit ovat kuitenkin hieman hätiköidyn ja ehkä myös keskeneräisen oloisia koekappaleita. Mielenkiintoisissa ja upeissa konesoundeista löytyy vähän samaa kuin Nine Inch Nailsilla ja tyylistä virolaisen Forgotten Sunrisen kaltaista outoutta.

Hyvistä mielikuvistaan huolimatta materiaalista on vaikea löytää mainittujen yhtyeiden tapaista tarttuvuutta. Jonkinlaista vetoa on kuitenkin saatu hauskasti nimettyyn hittiveisuun Wayne Newton Hullabaloohon ja oudolla tavalla miellyttävään Being Normaliin. Muuten kappaleissa lähinnä löytyy hyvä kohta tai pari, joita on sekoiteltu randomilla muiden osioiden kanssa yhteen. Yksi levyn tehokkaimmista veisuista Call of the Underworld on harmillisen lyhyeksi jäänyt hittikelpoisempi tykitys.

NIN-tyylisellä hitaalla rumpujytkytyksellä ja konepörinällä polkeva White Wine päättyy tyylilajiin nähden erikoisella torven ja hanurin marssitahditteluun, joka kymmenen sekunnin ajan introittaa levyn päättävää ytimekkäästi otsikoitua kappaletta Fucked. Hitaampi ja hämyisempi päätösraita voisi olla tunnelmallinenkin, mutta esitys jää melko tönköksi. Levyn loppuun on tungettu vaihtoehtoiset versiot kappaleista Sundae, Babylon sekä Fucked, jotka ovat perusversioita piirun verran toimivampia esityksiä.

Vaikka kuinka My Love Is Dead yrittää olla oivalta ja kekseliäs sekä jonkun verran omaperäinenkin, on se kuitenkin kokonaisuutena varsin sekava ja keskeneräisen oloinen kollaasi. Kappaleet ovat kuin hyviä ideanpoikasia, joista kuitenkin jää jotain olennaista puuttumaan. Ihan kuin palapeli, jonka paloista osa puuttuu ja osa on väärästä laatikosta. Esikoisalbumia en ole koskaan kuullut, mutta ainakaan tämä toinen ei kovin suurta vaikutusta tehnyt. Tuotantopuoli on kuitenkin kunnossa ja omaa tyyliä löytyy, joten ei liene mahdottomuus, että yhtyeen seuraavilla levyillä näistä raakileista kypsyy jotain todella omaperäistä ja luovuutta uhkuvaa tehdasmetallia ja ennen kaikkea tiivis kokonaisuus.

2/5