keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Napalm Death - Apex Predator - Easy Meat (2015)

CD 16,99€ / EMP.fi
Eeppisiin mittasuhteisiin kohoavista biiseistään tuttu brittiyhtye, maailman nopeimmaksikin tituleerattu Napalm Death on jokin aika sitten julkaissut kuudennentoista albuminsa, joka kantaa nimeä Apex Predator - Easy Meat. En ole yhtyeeseen oikeastaan koskaan perehtymällä perehtynyt, mutta sen grindcorepurkaukset edustanevat sellaista tyylisuuntaa, jossa yhden kappaleen kuuntelemalla voi jo vähän ennustaa miltä muut biisit kuulostavat. Kansikuvaan on kuitenkin saatu tyylille tinkimätöntä taidetta, joka muistuttaa pikaisesti katsottuna jotain mitä voi nähdä Prisman lihaosastolla. Halvalla näyttäisi liha irtoavan, kun etiketissä seisoo 0,34 puntaa (noin puoli euroa) kilolta.

Apex Predatorilla on mittaa noin neljäkymmentä minuuttia ja kappaleita on niinkin vähän kuin 14. Keskipituus siis lähentelee jo melkein kolmea minuuttia. Levy avataan pahaenteisellä nimikkointrolla, jossa lähes shamanistiseen sävyyn julistetaan kuolonkatkuista sanomaa hypnoottisen rytmiosaston marssittaessa taustalla. Jollain tapaa rauhalliseksi kuvailtavan alun jälkeen on vuorossa armottoman raskasta ja vauhdikasta mättöä. Puolitoistaminuuttinen Smash a Single Digit voisi toimia tehokkaana herätyskellon korvikkeena. Sama kuvaus pätee hyvin muutamaan seuraavaankin biisiin. Alun jälkeen ensimmäinen varsinainen tarttuva ralli on maittavalla kitarakoukerolla potkiva Stubborn Saints. Pirun hienoa riffitykitystä esittelevä Cesspits on myös levyn runttaavammista teoksista huipuimpia.

Tasaisen mätkeen ohella levyllä on maltillista vaihteluakin. Avantgardistisia sävyjä sisältävä hieman hitaamman puoleinen Dear Slum Landlord... on levyn hienoimpia kappaleita. Sävyjä on havaittavissa aina Slayerin hämärämmistä teoksista jonnekin Norjan avant-garde black metal-piireihin. Toinen Apex Predatorin kohokohta on jopa melodiseksi äityvä Hierarchies, joka toden teolla onnistuu yllättämään ja toivomaan tällaisia kappaleita tupsahtelevan jatkossa enemmänkin. Levyn loppu luistaa yhtä tehokkaasti kuin alkukin, mutta ei kuitenkaan juuri yllätä. Levyn viimeistelevä yli viiden minuutin (kaksiosainen) Adversarial / Copulating Snakes on kyllä toimiva päätös levylle.


Napalm Death on yli kolmekymppiseksi bändiksi melko vetreässä ja pirteässä kunnossa, etenkin biisimateriaali on erittäin tukevaa niin soiton kuin tuotannon puolesta. Vaikka levy on suurimmaksi osaksi tasaista ja hyvin pitkälti ennakoitavaa materiaalia, yhtyeen kokemus näkyy ja tuntuu luissa ja ytimissä asti. Mikäli volyymi on tarpeeksi kovalla. Laiskaa hetkeä ei levyltä löydy ja kaikeksi onneksi muutamassa kappaleessa on jotain vivahde-eroja. Apex Predator on ennen kaikkea erittäin viihdyttävä albumi, joka varsinkin pieninä annoksina piristää synkempääkin päivää.

3,5/5