tiistai 15. syyskuuta 2015

Motörhead - Bad Magic (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi
Vedetäänpä pakasta melkein mikä tahansa (rock)musiikin tyylilaji, niin ainakin joku sen merkittävä vaihe sijoittuu Isoon-Britanniaan. Perinteisen heavy metalin puolelta löytyy useampikin uraauurtava porukka. Siihen porukkaan kuuluu maailman äänekkäin yhtye ja Iron Maidenin kanssa tänä vuonna neljäkymppisiä viettävä Motörhead.

Yhtyeen diskografiaan mahtuu uusimman Bad Magicin myötä jo 22 täyspitkää levytystä. Sanomattakin selvää, että ne klassikot julkaistiin ennen 90-lukua. Siitäkin huolimatta yhtye on jaksanut pitää monia aikalaisiaan ahkeramman levytystahdin aina nykyhetkeen asti. Puhumattakaan yhtyeen kiistattoman keulahahmon Lemmy Kilmisterin viimeaikaisista terveysongelmista, jotka saavat uskomaan jokaisen uuden levyn olevan se viimeinen.

Lemmyn terveydentilasta huolimatta ikä ei tunnu painavan Motörheadia, vaikka 40-vuotisen uran tehneen rocktähden elämä on jättänytkin jälkensä lähes seitsemänkymppisen Lemmyn lauluääneen. Vaikutus on kuitenkin enemmänkin Johnny Cashin tyylinen iän tuoma karisma, jolloin laulajan ei tarvitse kuin avata naamarinsa ja lausua pari sanaa ja se on jo esitys itsessään. En ole koskaan ollut suurimpia Motörhead-faneja, enkä ole tietenkään kuunnellut kuin muutamaa klassikkolevyä ja irtohittejä. Silti olen aina pitänyt kuulemastani. Bad Magic ei tee siinä poikkeusta. Levyn aloittavat tykitykset Victory or Die ja Thunder and Lightning ovat niin perinteistä Motörheadia, ettei paremmasta väliä. Voimaa ja tehoa on edelleenkin kuin alkuvuosina. Kappaleet ovat kuin Ace of Spadesin toisintoja, ja erittäin toimivia sellaisia.

Tasainen kappalemateriaali tarjoaa monta osumaa totuttuun Motörhead-tyyliin. Vauhtia ja raskautta on riittämiin. Pariminuuttiset vauhtirallit Electricity ja Evil Eye ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan purevia hevitykkejä. Parhaimmiksi vedoiksi voi nostaa loppupuolen kappaleet Tell Me Who To Kill ja varsinkin älyttömän raskaan Choking on Your Screams, jossa Lemmyn kähinä on parhaimmillaan. Mukaan on mahtunut myös herkkä balladimainen Till The End, joka saa miettimään, minkälainen mahtaisi olla Motörhead akustisena. Voisi olla kokeilemisen arvoinen. Levyn päätöksenä kuullaan varsin toimiva The Rolling Stones-cover Sympathy For The Devil. Hieman erilainen rokkikappale istuu erittäin hyvin Motörheadinkin tyyliin.

Bad Magic ei taatusti tuo yhtyeen repertuaariin uutta, mutta todistanee sen, että Motörhead rokkaa täysillä niin kauan kuin henki pihisee. Periksiantamaton asenne näkyy ja kuuluu myös musiikissa, joka ei tällä levyllä laiskaa hetkeä koe. Energiaa riittää enemmän kuin lääkäri sallii ja tulos on lähes vanhojen klassikoiden veroinen. Tämä pistää toivomaan, ettei Bad Magic todellakaan jäisi viimeiseksi levyksi. Joka tapauksessa Bad Magic on yksinkertaisesti erinomainen heavy metal-albumi.

4/5