Egokills - Creation (2014)

 Metallin alalajeja on nimetty vaikka ja kuinka, mutta en ainakaan itse muista koskaan aikaisemmin kuulleeni sellaista subgenreä kuin hippimetalli. Sellaiseen osastoon ovat kuitenkin itsensä lokeroineet tamperelaisen Egokillsin jäsenet. Viime vuonna julkaistu Creation on yhtyeen esikoisalbumi. Jonkun verran nimeä ovat jäsenet jo tätä projektia aiemmin tehneet, sillä aiemmista meriiteistä löytyvät esimerkiksi Bloodpit, My Fate ja Uniklubi.

Musiikillisesti Creationilla ei ole mitään tekemistä hippien kanssa, paitsi siinä missä hippiys on vaihtoehtoinen elämäntyyli, edustaa Egokillsin musiikki vaihtoehtometallia. Raskaista riffeistä ja popahtavista kertosäkeistä tulevat kovasti mieleen Suburban Tribe, Hybrid Children ja jollain tavalla myös tyylilajista toiseen poukkoileva Waltari. Laulaja Janne Selon nariseva nasaaliääni on myös jotain Kärtsy Hatakan ja Mike Pattonin väliltä, eli toimii omassa tyylissään erinomaisesti.

Levyn 11 kappaleesta löytyy roppakaupalla groovea sekä vesiselvää radiokelpoista hittipotentiaalia. Levyn avausbiisi Reckoning tarjoaa jo heti kättelyssä tarttuvaa ja mukaansa tempaavaa meininkiä. Samaa iskevää sarjaa syötetään peräjälkeen keskitempoisista hittiveisuista aina vauhdikkaampiin tykityksiin, kuten Lifestruck, Metamorphosis ja lähes panteramainen Shift. Creationin parhaimmistoon nousee todella tarttuva ralli Spiral sekä vastaavanlainen Reason Reborn. Levyn hienoimpia hetkiä tarjoaa viimeisen biisin To Follow the Sunin lopun pariminuuttinen kaunis pianosonaatti. On kappale muutenkin kuuden ja puolen minuutin kokonaisuudessaan varsin hieno teos.

Creation on tuotannollisesti ammattitaitoinen levy, joka on tyylillä tehty ja soitettu. Egokills olisi tosin voinut ammentaa hippiasennetta enemmänkin ja lisätä kappaleidensa mausteeksi vaikka hippiajan psykedeellistä vivahdetta. Muunlainenkin kokonaisuuden sisäinen diversiteetti olisi antanut väriä muuten hyvin toimivalle biisimateriaalille. Tällaisenaan hivenen ennalta-arvattava ja yllätyksetön levy tarjoaa kuitenkin miellyttävän kolmevarttisen kuuntelukokemuksen, joka ei vaadi kuuntelijalta liikoja. Helppo kuunnella ja helppo sisäistää, mutta viihdyttävyysaste pysyy silti korkealla alusta loppuun.

3,5/5