keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sarpanitum - Blessed Be My Brothers... (2015)

Nimi Sarpanitum viitannee Babylonialaiseen mytologiaan, mikä sopiikin itämaista sekä muinaista historiaa sanoituksissaan ammentavalle yhtyeelle kuin nyrkki silmään. Tyyliltään tämä brittiyhtye edustaa teknistä death metalia. Sarpanitum perustettiin jo vuonna 2003 ja internetistä kaivetun tiedon mukaan olisi debyytin jälkeen telakoitunutkin pariksi vuodeksi. Tauon jälkeen kestikin viisi vuotta työstää tämä yhtyeen toinen kokopitkä Blessed Be My Brothers....

On pakko myöntää, että ensimmäisellä kuuntelulla suurin osa albumista meni täysin ohi. Matemaattiset riffikuviot ja rytmit vyöryvät päälle sellaisella vauhdilla, että melkein kiireen tunne tulee. Onneksi maltoin hetken ja laitoin levyn uusintakierrokselle, jolloin se rupesikin jo toimimaan. Introna toimii vähän rauhallisempi metalli-instrumentaali, jonka matikkadjent on vielä melko vaisua. Seuraava kappale By Virtuous Reclamation vasta pistää mutkikkaan kuolonmetalliriffittelyn elämään kuin Meshuggah konsanaan. Vauhtia riittää runsain mitoin, mutta aivan yhtä tarkkaa laskupäätä ei tarvita kuin esimerkiksi edellämainitun kanssa.

Päällisin puolin kitarointi on jouhevaa ja poukkoilevaa deathia, mutta toinen äärilaita edustaa mustempaa tyyliä. Raskaimmillaan soundi on kuin Immortalin Battles in the Northia ja välillä se kuulostaa Dödheimsgardin uudemmalta tuotannolta. Varsin mielenkiintoiset ainekset on kasassa. Levyn ensimmäinen puolisko on ihan toimivaa tavaraa. Parhaimpana niistä mainittakoon levyn pisin, melkein kuuden minuutin kestoinen Glorification upon the Powdered Bones of the Sundered Dead, jossa kosketinsoitotkin saavat vähän enemmän jalansijaa.

Lyhyt instrumentaali Immortalized as Golden Spires katkaisee vauhdikkaan mättämisen mukavan rauhallisiin tunnelmiin. Sitä seuraavat Thy Sermon Lies Forever Tarnished ja I Defy For I am Free ovat hivenen tukevampia kappaleita, mutta albumin kolmannen ja parhaimman instrumentaalin, vähän vanhalta Bal-Sagothilta haiskahtavan Homelandin jälkeen seuraa levyn huipentava loppu. Black metal -runttauksella käynnistyvä Malek al-Inkitar on levyn huipuimpia teoksia ja samaa sarjaa edustaa päätösraita Blessed Be My Brothers. Tällaisia vähän melodisempia kappaleita olisi toivonut reilusti enemmänkin. Valittaa ei silti voi. Uusintakuuntelut olivat täysin ansaittuja.

Blessed Be My Brothers... edustanee jonkinlaista blackened deathin ja djentin ristisiitosta, joka ei sinällään tuo genreen mitään uudismielistä. Ensimmäisen kuuntelun perusteella ei albumia kannata tuomita, koska sen sisäistää uusintakierroksella jo paljon paremmin. Tarttumapintaa on, ehkä vähän liikaakin. Kuitenkin se toimii erittäin hyvin. Se mitä Sarpanitumilta kaipaisi, olisi paremmin jäsennellyt kappaleet ja vaikka puolitoista kertaa pidemmällä kaavalla toteutettuna. Levy tuntuu olevan nopeasti ohi, eikä siitä oikein mitään mieleen jää ensimmäisillä kuunteluilla, paitsi ne tunnelmallisemmat ja hitaammat kohdat, varsinkin levyn loppupuolelta. Pääasia on kuitenkin se, että levy on erittäin miellyttävä kuunnella ja sisältöä ainakin löytyy. Kelpo jatke kaikille mahdollisille raskaammille progeprojekteille.

3,5/5