lauantai 11. heinäkuuta 2015

Bult - Traitors (2015)

Ruotsalainen vaihtoehtoprogedeathia soittava Bult (suom. pultti) ei olisi nimensä puolesta herättänyt oikein minkäänlaista mielenkiintoa, mutta onneksi sain albumin käsiini digitaalisena promolevynä. Heinäkuun 24. päivä julkaistava albumi Traitors on saatavilla cd-formaattia halveksien vain digitaalisena versiona ja vanhana kunnon vinyylinä.

Ensimmäinen kappale A Crude Awakening on toimiva ja suhteellisen omaperäinen rouhealla soundilla polkeva death-renkutus. Etäisesti Entombedia muistuttavaa soraista dödösoundia paiskataan kehiin ihan jouhevasti runtaten, mutta levyn edetessä meno vasta paraneekin. Progerytmityksiä ja sludgea on laitettu sopivassa suhteessa deathiin nähden. Tiukoista riffeistä tulee mieleen Mastodon, fiilistelyosuuksista Katatonia tai Tool ja deathin sekä proge-elementtien yhdistelmästä jopa Opeth. Hämyisemmät sludgeosiot muistuttavat jokin aika sitten lopettanutta Isisiä.

The Deluge ja Shattered iskevät alkukaksikon jälkeen kehiin reilusti enemmän progeosastoon nojaavaa materiaalia. Kitarapainotteisiin kappaleisiin on saatu reilusti tunnelmaa ja vaihtelua. Pääosin biisit edustavat raskaampaa runnomista ja kevyempiä osioita on mukana vain hillitysti. Ja se riittää. Suurimmaksi osaksi kappaleet ovat kuudesta minuutista ylöspäin, mutta intron lisäksi The Unbreakable Barrier jää hieman vajaan neljän minuutin mittaiseksi. Suoraviivaisemmat kappaleet tuovat myös osaltaan vaihtelua. Levyn hienoimpia hetkiä tarjoaa tempoltaan hieman hitaampi Nebula, jonka loppupuolen kevennykset ovat lähes kuin Isisin Oceanic- tai Panopticon-levyiltä vuosilta '02 ja '04. Kitarasooloja ei levyllä paljoa kuulla, mutta viimeisen biisin A Burnt Out Shellissä aivan loppuhetkillä kuullaan kevyt sooloilu mainioiden progekoukkujen päätteeksi.

Traitors on taidokkaasti rakennettu reilun 50 minuutin kokonaisuus. Levy on vaihteleva ja positiivisella tavalla tasainen. Plussaa tuo myös se, että hitaampien ja atmosfäärisempien osuuksien tunnelma luodaan täysin ilman syntikkaa. Soundi on mukavan rouheaa, mutta kevyempi osasto toimii myös erittäin hyvin. Valittamista ei tästä jää, mutta toivottavaa toki aina on. Hitaampaa soitantaa ja puhdasta laulua voisi olla enemmänkin kontrastina raskaalla soinnille. Muuten tämä on aivan mahtava esikoislevy ja jatkoa tälle odotellaan aivan varmasti.

4/5