
Oli tämä sitten ensimmäinen tai mones julkaisu, niin ainakin tuotantopuoli on kunnossa ja soitto on tiukkaa ja osaavaa. Innocence on siis EP:nimi, ja sen seitsemääntoista minuuttiin mahtuu seitsemän kahden ja kolmen minuutin väliin sopivaa melodista punkrallia. Aloituskappale Swamp tuo musiikillisesti mieleen Paramoren, eikä vain laulusuorituksensa takia. Onnistuu vokalistilta kunnon rääkyminenkin, vaikka se tarvitsisi ehkä raskaampaa taustatukea kielisoitinosastolta. My Fall voisi ajoittain olla No Doubtin sen kaikkien tunteman levyn lähisukulainen. Seitsikon viimeinen veistely My Innocence on ehkä levyn toimivin melodinen ralli. Kappaleen raskaammatkin osiot ovat sopivassa balanssissa rääkynävokaalien kanssa.
Vaikka en ole punkin suurkuluttaja oikein koskaan ollut, tämän tyylistä kevyesti alternativen suuntaan kallistuvaa melodiapunkkia kuuntelee ihan ilokseen. Innocence on ihan kokonaisuutena ihan toimiva, mutta sille voisi tehdä hyvää tukevampi soundipolitiikka ja vaihtelevampi kappalekattaus. Varsinaista vikaa tästä julkaisusta ei muuten löydykään. Yksittäisinä kappaleina tämä on mukavaa kuunneltavaa.
3,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti