tiistai 2. kesäkuuta 2015

Annisokay - Enigmatic Smile (2015)

CD (Digipak) 15,99 / EMP.fi
 Metalcore on metallin alagenreistä sellainen, jota en ole oikein koskaan osannut sisäistää. Kaupallista potentiaalia omaava musiikkityyli edustaa minulle vähän sellaista, että sillä on tavoitteena viedä listoille death metalille ja bändeille kuten Machine Head ja Pantera ominaisia kitarariffejä ja murinalaulantaa. Enemmän jenkkilän perukoille keskittynyttä genreä harjoittaa myös saksalainen Annisokay. Muutama vuosi sitten perustettu yhtye on julkaissut pari kuukautta sitten toisen albuminsa Enigmatic Smile.

En ole koskaan oikein jaksanut innostua saman tyylin muista edustajista kuten Bullet For My Valentinesta tai Killswitch Engagesta, mutta toki niilläkin omat hienoutensa on. Samaa kastia tuntuu edustavan Annisokay. Yhdentoista kappeleen kolmevarttinen aloitetaan hittpotentiaalia sisältävällä kappaleella Carry Me On, joka tyylille tavanomaisesti sisältää Linkin Parkin ja 30 Seconds To Marsin tyyppistä puhdasta laulua kertosäkeissä muun kappaleen edustaessa ruotsalaisen deathin ja jenkkithrashin raskautta.

Merkittävästi levyn keskitason yli nousevia kappaleita ei Enigmatic Smile tarjoa, mutta muutamassa kappaleessa on erinomaisia riffityksiä. Esimerkiksi Fragile Line ja Panic Attack ovat melko hienoja mättökappaleita. Puhtain lauluosuuksin sävytetyt melodiset kertosäkeet ovat jollain tapaa irrallisen oloisia raskaampiin kohtiin nähden. Ehkä popahtavammalla soundilla yritetään kosiskella suurempia yleisöjä. Minuun se ei pure, mutta toisaalta raskaampi puolisko yhtyeen materiaalissa on todella toimivaa. Hieman ja todella etäisesti Turmion Kätilöiltä kuulostava Fame on melko mukava teos hieman vauhdikkaammalla tempolla varustettuna.

Enigmatic Smile on tasaisuudestaan ja ennalta-arvattavuudestaan huolimatta ihan viihdyttävä kokonaisuus. Levy on täynnä hittikappaleita, joista on vaikea nostaa tiettyä ylitse muiden. Vastaavasti mukaan ei ole eksynyt keskitasoa reippaasti huonompia täytekappaleitakaan. Osittain levystä jää sellainen kuva, että siinä on yritetty kaupallista menestystä epäkaupallisemman särmän kustannuksella. Tuotantopuoli kuitenkin pelaa ja siltä osin kun levy sisältää raskaampaa mättöä, se on jopa ihan hyvä. Persoonallisempi laulaja voisi tehdä paljon ja persoonallisemmat melodiakulut vielä enemmän. Tällaisenaan levy tarjoaa 11 melkolailla samanlaista kohtuullisen hyvää mättöä sisältävää popmetallikappaletta.

3/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti