sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Sigh - Graveward (2015)

CD (Digipak) 15,99€ / EMP.fi
Japani tunnetaan kenties parhaiten Toyotasta, Akira Kurosawasta, animeleffoista sekä törkeän laadukkaasta elektroniikasta. Musiikkipuolelta nousevan auringon maa on kuitenkin enemmän jäänyt hämärän peittoon muutamia erikoisia ja vähemmän erikoisia nimiä lukuunottamatta. Sigh lienee ensimmäinen sikäläinen yhtye, jota olen joskus parikymmentä vuotta sitten sattunut kuulemaan. Silloin yhtyeen tyyli oli perinteisempää black metalia, mutta avantgardistisempaan suuntaan lähteneen albumin Hail Horror Hail (1997) jälkeinen tuotanto on jäänyt kokonaan tarkastamatta. Nyt korjataan hieman sivistyksessä olevaa aukkoa ja otetaan kuunteluun Sighin kymmenes albumi Graveward.

Albumi koostuu kymmenestä noin viiden minuutin mittaisesta tyylisuuntia sekoittavasta kappaleesta. Levyn avaava Kaedit Nos Pestis alkaa sinfoniselta powermetalilta kuulostavalta kitaratilutuksella, mutta jo hetken kuluttua rääkynävokaalit ja kitarariffit tuovat mukaan thrashin ja bläkin kuvastoa. On kappaleeseen upotettu Ulverin kaltaista elektronisen ja klassisen sekoitustakin. Omaperäisyyden tai mielikuvituksen puutteesta ei yhtyettä voi ainakaan syyttää. Elokuvamaista orkestraatiota tuodaan vielä paremmin esiin nimikkokappaleessa ja varsinkin jouhevasti polkevassa melodisessa voimarallissa The Tombfiller.

Levyn yksi hienoimpia vetoja on arcturusmaista äänimaailmaa ja industrialvaikutteita sekoittava Molesters of My Soul. Bal-Sagothin sinfonista deathia muistuttava Out of the Grave on myös erittäin toimiva ja vakuuttava rykäisy. Reilun seitsemän minuutin spektaakkelimainen ja mahtipontinen A Messenger from Tomorrow on upea näyte sinfonisesta progemetallista. Se olisi kaivannut rinnalleen pariakin samankaltaista huipennusta. Dwellers in Dreamin synasooloilut ja Iron Maidenilta vohkitut riffittelyt tuovat viimeisen progressiivisen säväytyksensä levyn loppuun.

Monenlaisia omaperäisiä levyjä on tullut kuunneltua vuosien saatossa, mutta Graveward on yksi erikoisimmasta päästä. Tavallaan tässä on paljon samaa kuin joissain samojen genrejen edustajissakin, mutta aivan näin räikeää palettia ei ole tullut vastaan. Sinfoniaa, progea ja erilaisia äärimetallivaikutteita sisältävä yksityiskohtainen albumi on taidokkaasti tehty, mutta kokonaisuuden kannalta tässä onkin ehkä vähän liikaa sitä sun tätä. Yhtye on kuitenkin sopivasti vinksahtanut ja sopivasti erilainen, ettei tästä voi olla pitämättä vähän sekavampanakin kattauksena. Vaikka Graveward olisi ollut varmasti erittäin upea levy punaisen langan kanssa varustettuna, toimii se tällaisena vapaana ajatusvirtanakin hyvin.

3,5/5