lauantai 2. toukokuuta 2015

Satyricon - Live at the Opera (2015)

EMP.fi
Satyricon ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Yhtyeen 90-luvun tuotanto kuuluu ehdottomasti black metalin parhaimmistoon, mutta ääriaggressiivisen Rebel Extravaganzan (1999) jälkeen taso on hiljalleen laskenut. Viimeisen nimikkoalbumi parin vuoden takaa oli jonkinlainen yritys kehittyä uuteen kokeilevampaan suuntaan, mutta hyvästä yrityksestään huolimatta jäi vaillinaiseksi kokonaisuudeksi. Yhdeksättä albumia odotellessa saamme maistiaisiksi Norjan kansallisoopperan kuoron kanssa äänitettyä ja kuvattua livetaltiointia.

Live at the Opera kattaa 14 kappaleen verran yhtyeen uudempaa tuotantoa. Uudemmalla tarkoittaen Volcanosta alkanutta 2000-luvun enemmän rokahtavaa Satyriconia. Tro og Kraftia mukailevan intron jälkeen ensimmäisenä kuullaan Now, Diabolical, jossa kuorot maalailevat Karl Orffmaista La Carmina Buranaa tutun kappaleen taustalle. Satyriconin esitys toimii kyllä varsin hyvin, mutta kuorotausta on jonkun verran irrallisen kuuloinen lisävivahde. Samaa jatketaan kappaleissa Repined Bastard Nation sekä viime albumin Our World it Rumbles Tonight, jotka eivät sen mahtipontisemmaksi muutu.

The Age of Neron (2008) parhaimmistoon kuuluva Die By My Hand on ensimmäinen kunnon onnistuminen. Kuorot sopivat erittäin hyvin nopeampaan ja raskaampaan kappaleeseen. Den Sistekään ei ole hassumpi esitys. Phoenix oli studioversionakin hyvin erikoinen veto tältä yhtyeeltä ja se kyllä toimii edelleenkin mainiosti. Jopa melodisia piirteitä omaava kappale on kuin omiaan kuorotaustalla ja kyllä se Sivert Høyemin nickcavemainen lauluääni toimii. Myös The Infinity of Time And Space edustaa uudistunutta bändiä parhaimmillaan.

Jostain syystä kuorosovitukset tuntuvat toimivan paremmin uudempien kappaleiden kanssa. Se pistääkin miettimään miltä olisi tällainen livevedos toiminut niiden oikeasti vanhojen kappaleiden kanssa. Ainoana edustajana 90-luvun tuotannosta on arvatusti klassikko Mother North. Kuorosovitus toimii itse asiassa melko hyvin, mutta ei tässä muuten samalle tasolle päästä kuin alkuperäisessä albumiversiossa. Silti olisi ollut mukava kuulla esimerkiksi Nemesis Divinaa (1996) tai Shadowthronea (1994) kuoron kera.

Vaikka Satyricon on lähennellyt jo vuosia harmaata keskinkertaisuutta, en voi sanoa etteikö se edelleen olisi erittäin miellyttävää kuunneltavaa. Yhtyeen rokkibläkki toimii niin kuin pitääkin ja ainahan sitä voi odotella uutta klassikkoa tulevaksi. Liveversiointi ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta näkökulmaa näihin kappaleisiin. Taustalla humisevat taustakuorot ovat huonoimmillaan irrallisen kuuloisia, eikä niistä mitään ihmeellistä ekstraa irtoa biisien mausteeksi. Tietysti tämä olisi livenä katsellessa hieno kokemus, ihan vain Satyriconinkin takia, mutta useammin livekokoelmat vain ovat studiolevytyksiä heikkolaatuisempia katsauksia yhtyeen historiaan. Live at the Opera on joka tapauksessa kuuntelemisen arvoinen tapaus. Koska paketin kolmeen levyyn sisältyy DVD, suosittelen nautiskelemaan tämän kattauksen kuvan kera. Tai sitten kuuntelemaan alkuperäisiä versioita.

3/5