lauantai 18. huhtikuuta 2015

Katatonia - Sanctitude (2015)

emp.fi
Katatonia on yksi, ainakin itselleni tärkeimmistä 2000-luvun metalliyhtyeistä. Peräkkäin julkaistut Last Fair Deal Gone Down (2001), Viva Emptiness (2003) sekä The Great Cold Distance (2006) muodostavat yhdessä erittäin kovan kolmikon. Näistä kaksi viimeisintä ovat edelleenkin upeimpia kuulemiani levyjä, joten on ihan ymmärrettävää etteivät seuranneet levyt onnistuneet juuri yllättämään. Edellinen julkaisu Dethroned & Uncrowned (2013) oli kevyt versio albumista Dead End Kings (2012), joten ihan luonnollista jatkumoa edustaa Union Chapelissa viime vuonna äänitetty akustinen livelevy Sanctitude.
En yleensä ole suurimpia livelevyjen ystävä, mutta kuriositeettina toimiva vanhojen biisien akustiseen muottiin muovaaminen houkutteli tarkastamaan tämän kollaasin. Konsertin avaava  In The White pääsee jopa hieman yllättämään. Vaikka yhtäläisyydet on aina olleet huomattavissa, riisuttuna raskaasta soinnistaan tämä kuulostaa lähes Damnationin (2003) aikaisesta Opethilta. Tutuista kappaleista on onnistuttu tuomaan uusi puoli esiin erittäin edustavasti. Jonas Renksen angstaava lauluäänikin venyy studioäänityksiä värikkäämpiin ja voimakkaampiin suorituksiin.

Vajaan puolentoista tunnin konsertti koostuu 17 kappaleesta ja melko tasaisesti vieraillaan jokaisella vuosituhannen vaihteen jälkeisellä levyllä. Vanhemmiltakin levyiltä Discouraged Ones (1998) ja Tonight's Decision (1999) esitetään yhden kappaleet. Jälkimmäisen A Darkness Coming on upea melankolinen ilmestys. Parhaiten edustettuna on kuitenkin Viva Emptinessin kappaleet, jotka ovat kuin alkujaankin tehty akustista soittamista varten. Kylmiä väreitä selässä aiheuttava Sleeper tuntuu siltä kuin kuulisi kappaleen ensimmäistä kertaa. Uudelleen. Omertaa ei ole paljoa tarvinnut muokata, mutta perkussioiden rytmittämänä tämäkin on maittava kokemus. Kenties paras kappale levyllä on Evidence. Ainakin odotetuin "hitti" ja se toimii liveversionakin.

Livealbumit kuten kokoelmalevytkin herättävät usein kysymyksiä siitä, miksei juuri se paras kappale x mahtunut tähänkään mukaan. Leaders olisi ollut erittäin mukava kuunnella uutena sovituksena. Tai My Twin.Vaihtoehtoja olisi ollut lukuisia, mutta eivät nämäkään valinnat kylmäksi jätä. Sanctitude on yllättävän hyvä ja toimiva livealbumi, joka kierrättää vanhat kappaleet ja saa niistä esiin uusia näkökulmia. Tokihan konsertit toimivat aina kuvallisen datan kanssa paremmin, tai oikeasti paikan päällä, mutta mielenkiintoinen opus on tämäkin. Herättää toiveita jopa vastaavanlaisen studiolevyn suhteen, jossa käytäisiin läpi samat aarrearkut ja toteutettaisiin sama idea ilman yleisön taustakohinoita. Näin on tyydyttävä kuvittelemaan, että olisi silmät kiinni kuuntelemassa keikkaa, mutta ilmeisen kovaa sellaista.

4/5