Viime vuoden tuotokset kuulostivat hyvällä tavalla Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen alkutuotannon ja Swallow The Sunin sekoitukselta. Keitoksesta löytyi ainakin doomia, deathia ja jopa bläkkiä synkkää suomalaista melankoliaa unohtamatta, mistä pitää omalta osaltaan huolen yhtyeen lyriikoista vastaava Anni Aho.
Aikaisemmin tänä vuonna tuli julki Utopian Hellimät, joka otti jo jonkun verran etäisyyttä Rautiaisen teoksiin, mutta muuten resepti on sama: synkkää, raskasta, doomahtavaa ja enimmäkseen puhtaasti laulettua metallia. Uusin teos kantaa nimeä Kidukset ja vierailevana laulajana on tällä kertaa monessa liemessä itsensä kastanut ja Swallow the Sunista parhaiten tunnettu Mikko Kotamäki taustallaan on edellisessä biisijulkaisussa vokalisoinut synisti Markus Hirvonen.
Pitkien alustuksien jälkeen päästäänkin viimein Kiduksien kimppuun. Puhtain kitaroin introittuva ja kontrastikseen alavireistä riffijunttausta saava tunnelmaeepos tuntuu pysäyttävimmältä Alase-kappaleelta ikinä ja tästä jos jostain voi yhtyeen kehityskaaren suuntaavan kohti täydellisyyttä. Kotamäen puhtaaksi laulama tulkintakin sopii kappaleeseen täydellisesti. Jotain samaa voinee tästä löytyä kuin Swallow the Sunin viimeisimmiltä eepoksilta, mutta myös jonkinlaista Tenhin tapaista luonnonläheisyyttä on kuultavissa.
Vaikka tämä kappale onkin parannusta aikaisempiin, on fiilis joka tapauksessa samankaltainen kuin edellisiä teoksia kuunnellessa: lumoutunut, vaikuttunut ja ehkä hivenen yllättynytkin. Positiivisesti nimen omaan. Lyhyesti ja ytimekkäästi voin jälleen kerran todeta, että Alasea pitää saada lisää maailmaan.
4,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti