Napalm Ted - Into a Black Ooze EP (2016)

Napalm Deathilta nimensä apinoinut Napalm Ted julkaisi viime vuonna ensimmäisen työnäytteensä nimeltä Swallow sekä kasetti- että digiversiona. Vaikka en lajityypin suurin fanittaja ole koskaan ollutkaan, grindin mättäminen toimi omaan korvaanikin varsin hyvin tasaisesta kokonaisuudesta huolimatta.

Vastikään julkaistu toinen EP Into a Black Ooze jatkaa edeltäjänsä tyyliin esittelemällä levyllisen noin parin minuutin rykäisyjä. Se on saman tien huomattavissa, että varsinkin tuotantopuolella ollaan menty hurjasti eteenpäin. Sävellyksistäkin paistaa entistä enemmän tiukka määrätietoisuus.

Introkappale Born on perinteistä minuuttiin puristettua death/grindia ja otsikoltaan erinomainen Vegadeth lisää soramyllyyn hitaampaakin tahtiosastoa kevyempine instrumentaatioineen. Norskibläkkielementit on otettu tälläkin kertaa mukaan ja väitän että Harlequinin pääriffi muistuttaa todella paljon Darkthronea. Hyvässä mielessä toki.

Samoja grind/death/black/punk-elementtejä ja viboja pyöritellään läpi koko levyn massiivisen mitan. Huutoa, örinää ja rääkymistä, äärinopeaa tykitystä ja hitaampia junttauksia esitellään mallikkaasti Pig Headissa, That Teddyssa ja Burnt Armissa. Levyn päätösraita The Chosen on kuitenkin se upein teos, kiitos kirskuvien ja edukseen erottuvien kitarakoukkujen.

Vaikutteita löytyy tälläkin lyhärillä aina grindcoresta black metaliin, mutta pelkän kaoottisen, armottoman ja ehkä humoristisen paukutuksen sijaan kokonaisuus tuntuu hyvin jäsenneltyltä ja ennen kaikkea vakavasti otettavalta. Kappaleisiinkin on saatu niin sanotusti väriä ja vaihtelua ja kaikki tämä erinomaisuus on onnistuttu puristamaan reilusti alle varttituntiin. Toivottavasi tämä nykyään kolmikoksi muodostunut rytmiorkesteri saa veisteltyä kokopitkää kiekkoa hyvinkin pian kun taso rupeaa olemaan tätä luokkaa.

4/5