tiistai 8. maaliskuuta 2016

BizarrOtural - Looking in a Mask (2015)

Bizarrotural on ranskalainen yhden miehen, Ghost Wolfin, yhtye. Genremääritelmä on melko tavanomainen ja ennalta-arvattava outo ja psykoottinen mysteerimetalli ja aihealueina paranormaalit ilmiöt Viime vuonna perustettu yhtye julkaisi joulukuussa Bandcampissa esikoisalbuminsa Looking in a Mask. CD-version julkaisu tapahtunee ensi vuoteen mennessä.

Eriskummallisen genrelokeronsa puolesta olisin odottanut jotain norjalaiseen avant-gardeen viittaavaa, mutta Bizarrotural kuulostaa enemmän melodisen deathin ja industrialin sekoitukselta kuin vaikkapa Arcturukselta tai Dødheimsgardilta. Kosmiset syntikkasoundit toki tuovat mukanaan avaruuden tuntua, mutta musisointi itsessään kuulostaa kuin siinä olisi lainailtu Devin Townsendia, Bal-Sagothia ja Dream Theateria.

Levyn aukaiseva Deterioration esittelee samassa paketissa yhtyeen vahvuudet sekä heikkoudet. Soundipuoli pelaa vallan mainiosti ja sen verran omanlainen tyyli Ghost Wolfilla on hallussa, että genremääritelmä tuntuu ainakin jossain määrin ansaitulta. Kappale kuitenkin on rakenteeltaan sen verran peruskamaa, että se todellakin kaipaisi vokalisointia seurakseen ja tuomaan lisää persoonallisuutta. Bandcampin informaation mukaan onneksi kyseessä on levyn instrumentaaliversio, joten odotettavissa on varmaankin vokalisoitu versio lähitulevaisuudessa. Toki täysiversio olisi ollut mukava kuulla saman tien.

Levyn parhaimpiin kappaleisiin lukeutuva Shock kuulostaa hivenen verran Dark The Sunsin goottideathilta ja lisää mukaan lusikallisen Nine Inch Nailsia muistuttavia synasoundeja. Vaikka kuinka yrittää ajatella, että tämä on vain debyytin raakaversio, niin kyllä silti sapettaa laulusuoritusten puute. Kappaleet tuntuvat melko tasapaksuilta suorituksilta, vaikka soundipuolella on mukavia kosmisia viboja eikä soittotaidoistakaan tai maittavista riffeistä moitetta löydy. Instrumentaaleina parhaiten toimivat kappaleet kuitenkin ovat varsin viihdyttäviä tapauksia. Esimerkiksi Post Traumatic Stress, Ghost Enigma ja nimikkobiisi ovat ihan tukevaa kamaa. 

Levyn äänenlaatu on kotikutoisen kuuloista, mutta soundaa ihan hyvältä. Odotettavissa on siis ainakin herkullisia riffejä ja kosmisia syntikkasoundeja ja toivottavasti se tuleva cd-versio sisältää sanoituksetkin, niin tästä pääsee nauttimaan sellaisena kuin pitääkin. Onhan tämä tällaisenaan vähän keskeneräisen tuntuinen, mutta siitäkin huolimatta omaperäisyys paistaa läpi. Mielenkiintoinen tapaus kieltämättä.
3/5